Ihmettelenpä vaan
Muutaman tarpeellisen, kodin puutostilaa täydentävän asian hankkimiseen meni koko päivä. Ja siinä sivussa tarttui hihoihin kaikenlaista oheistettua tyrkytettä ja eipä aikaakaan, kun huomasin repun pullottavan ja selkäpiitä karmi ajatella, mitä se kustansi. Jotenkin eurot ovat sekoittaneet käsityskykyni ja mikään ei oikein tunnu maksavan mitään. Joku aika sitten sitä vielä laski ne päässään markkoina ja kauhistui ja jätti hyllyyn. Nyt ei enää laskuri nakuta pikkusummien kohdalla, kaikki tuntuu vaan edulliselta. Ja sitä menee karvoineen päivineen taas siihen vanhaan halpaan: 1.99 ja 2.99. Juuei, ei maksa paljon, ei kahtakaan euroa ja alle kolme. Kunnes sitten jossain vaiheessa jysähtää tajuntaan koko karsea totuus.
Ihmettelen minä niitä kiltin ja nöyrän näköisiä miehiä, jotka uskollisin noutajailmein seuraavat emäntiään kasseja kantaen naisten osastolta liiviosastolle ja sieltä kemppariosastolle. Ihmettelen. Miksei ne vaan jää kotiin ja pidä löysää. Miksi?
Ja miksi muuten ripsivärejä pitää olla niin saakelinmontaa sorttia: on tuuheuttavaa, pidentävää, extra-pidentävää, volumizeriä, lash revolutionia, carnauba-vahallisia, microfibereitä, elastoflexiä, silkkiproteiinia ja jokaisessa erilainen harja, joka jokainen on parempi kuin se toinen. Kun minun mielestä se nyt on yksi hellunhailee, kunhan jotain väriä räpsyissä on. Kuka muka koskaan on sanonut naiselle, että "Tosi makeet noi sun pitkät ja tuuheat lash revolutionaariset silkinpehmeät ripset". Ei kukaan. Jos ripsarit myytäisiin litran pulloissa, niin eivät viitsisi niin montaa merkkiä pitää myynnissä, kun ei mahtuisi hyllyihin. Olisi helpompaa. Ja varmaan niin edullisempaakin.
Jälkipuheet
Ja minä kun lähdin tänään muka alennusvaateostoksille ja tulin kotiin flunssalääke/vitamiinipakkausten kanssa! Ei niitä paikallisten putiikkien alennusmyyntirättejä viitsi päällensä pistää...
Sokoksen liiviosastolla oli hassu näky, kun nuori nainen meni sovittamaan liivejä ja poikakaveri änkesi sovituskoppiin neidin perässä. Mitähän sillä oli mielessä :-)
Minä säästin monta euroa, kun Stokkalla oli niin pitkät jonot sovituskoppeihin. Ei ne niin halpoja ja hyviä olleet, ei sen jonon mittaisesti ainakaan.
Sovituskopit on kyllä niin ahtaat, että täytyy olla tooooosi rakastunut pari. Tosin ei sieltä kopista oikein kehtaa uloskaan tulla kysymään, että hei hani, onx nää susta ihanat.
Juu... Ja niistä ripsareista ei sitten ota erkkikään selvää että mikä niistä nyt sitten omiin räpyttimiinsä kelpais ja miten sen saa niistä irti. Jotkin vedenkestävät on sarjaa "ei taltallakaan", ja toiset vesiliukoiset liukenee heti kun pikkuisenkin haukottelee...
ei ole helppoa, ei.
Niinpä! Miksi se tosiaan joko liimautuu, pahimmassa tapauksessa kokkareina, eikä saa pois millään. Tai sitten se on poskilla sekä kauniina kaarena yläluomilla. Luulisi noilla panostuksilla osattavan jo tuokin tehdä kunnolla.
Mikään ei ole niin tajuttoman vaikeaa kuin osata valita siitä joukosta oikea, jonka uskon siellä olevan, se vaan ei ole osunut koskaan kohdalle.
Lancôme Definicils on mun suosikki - ja Lancôme Bi-Facil meikinpoistoaine poistaa sen (ja muut vedenkestävät) helposti.
L'Oréal Double Extension vaikuttaa myös hyvältä, mutta sen laittaminen kestää hiukan kauemmin, kun siinä on siis ensin se väritön tökötti ja vasta sitten väriä päälle..