Kun aamulla on tosi aikainen lähtö ja herätys epäinhimilliseen aikaan, mitä tekee nainen. Illalla hän miinustaa ajasta, jolloin pitäisi olla jo toisaalla, siirtymiseen menevän ajan, suihkuun, meikkaamiseen, pukeutumiseen, taksin tilaamiseen, odottamiseen, mahdollisiin taksin viipymiseen, ruuhkaan ja odottamattomiin yllätyksiin menevän ajan ja saa tulokseksi, että pitää herätä klo 4:50. Hän menee nukkumaan klo 23:50, mutta ei saa tietenkään unta, koska tuhat asiaa pyörii päässä. Herää epäilys, laittoiko radion sittenkään herättämään. Hän tarkistaa kaksi kertaa, onko se ajastettu varmasti herättämään 4:50. Mutta entä jos tulee sähkökatkos. Hän nousee laittamaan kännykän herätyksen. Onkohan kelloradion aika varmasti oikein. Hän housee tarkistamaan. Hän kertaa mielessään, että kaikki on kunnossa. Entä, jos kännystä loppuu akku. Hän nousee tarkistamaan, onko palkkeja riittävästi. Onko kaikki tavarat pakattu. Minkähänlainen ilma siellä on. Jos siellä sataa, pitääkö sittenkin olla eri takki. Onkohan rahaa riittävästi. Pakkasinko varmasti kaiken. Hän nousee tarkistamaan.

00:35 Täytyy lakata miettimästä, nyt on nukuttava.
01:12 Vessaan.
01:45 Telkkarista virta pois.
01:52 Tule jo uni.
02:32 Apua, kello on jo noin paljon.
03:02 Yli kolme. Huokaus.
03:44 Tunti vielä, tule jo uni.
04:17 Klopiti, klopiti, klopiti, postiluukun kolahdus, klopiti, klopiti...
04:30 Nyt voisi jo nousta, ei tästä mitään tule.
04:35 Nukuttaa, ei nyt enää voi nukkua.
04:48 Krooh....
04:50 "Sunrise, sunrise looks like mornin' in your eyes..."