Minä olen aina ollut vähän kumma tyyppi monessakin mielessä mutta siksikin, että saatan laiskotella mitään tekemättä päivät pitkät, viikonloput, lomat, venyttää aamua iltaan ja iltaa aamuun. Mitään tekemättä. Eikä tee heikkkoakaan. Mutta sitten, kun tykkään, että nyt pitää tapahtua, niin sitten tapahtuu. En jää juurikaan ihmettelemään, että sopiiko muille ja ehtiikö muut mukaan, olen malttamaton, päätäpahkaa vain asioihin ja havuja prkl. Silloin tapahtuu, kun on asialla aika tapahtua. Ja silloin ei meanderiassa tykätä, että jossain kupsehditaan.

Kohta ehkä tapahtuu. Keväällä ainakin tapahtuu. Elämä tapahtuu. Nyt. Hienoa.

Taitaa olla kevätmolekyylejä ilmassa.