Ihmiset tulevat ja lähtevät toistensa elämästä, kävelevät yli, ohi, tönivät, satuttavat, hipaisevat, lyövät, hellivät, silittävät, halaavat. Jokainen, joka pysähtyy toisessa ihmisessä, jättää jälkensä: jää hyviä ja huonoja muistoja, lämmittäviä, itkettäviä, katkeria, mustia, aurinkoisia. Jälkiä jättämättä ei kukaan ole koskaan kulkenut toisen ihmisen elämästä. Sieluun jää aina joku merkki, haava, arpi tai vain mitäänsanomaton kuva tai satunnainen lämmön ailahdus. Itsensä kanssa on helpompi elää, jos antaa muistojen tulla, olla, haipua, jos antaa niiden opettaa. Seuraavassa kohtaamisessa on jo valmiimpi ja ehjempi. Jonain päivänä voi sitten todeta, että mieli on liikkunut riittävästi, että on rauha, ettei jäänytkään ilman tuolia musiikin loputtua, että sai sen tuolin, jota ei enää oteta pois, että selviytyi voittajana.

Erot ovat elämää ja kohtaamiset uutta elämää, ilman elämää ei ole elämää.

Eron voi käsitellä niin monella tavalla, jokainen tapa on oikea, kunhan käsittelee. Yksi kauneimpia tapoja on kunnioittaa toistansa jos siihen mahdollisuus on.