Koulukaverit lähestyi sähköpostilla ja kävin pitkästä aikaa kliksuttelemassa samana vuonna koulunsa päättäneet läpi. Ihmettelin taas kerran, että miksen muista näistä ketään. Miksei nimet sano minulle mitään, miksei yhtään kasvoa tule mieleen. Muistan vain ne vahvimmat persoonat, ikävimmät ja ilkeimmät ihmiset. Muistaako kukaan sitä, joka teki kotiläksyt aina, johon saattoi luottaa, että se ne tekee ja siltä ne voi kopsata. Muistaako kukaan sitä, joka kuori toverin appelsiinin, kun toveri itse sitä askaretta inhosi. Muistaako kukaan sitä, joka valittiin pesäpallojoukkueeseen viimeisenä.

Luultavasti minua ei muista kukaan.

Vaikuttiko minun persoonani kehittymiseen se, että tein mitä tahansa saadakseni kavereiden hyväksynnän. Siksikö minusta tuli koiraihminen vai olenko koiraihminen siksi, että olen kuin tyhmänsätväkkä mäyräkoira, sinnikäs ja hiukan yksinkertainen hot dog.

Tietenkin mieluummin olisin halunnut minut muistettavan kuumana kissana.