Ennen ja jälkeen
Painonvartijoiden laihdutuskoneeella voi kokeilla, miltä näyttäisi laihempana. Taitaa olla muuten ainoa firma, jonka ennen ja jälkeen -kuvat ovat aitoa tavaraa. Tai siis oli! Miltä näyttäisi, jos Meaa olisi vähemmän? Ei hyvä?
Minä olen niitä elämäntapalaihduttajia, niitä naisia, jotka aina ovat joko laihduttaneet tai tarkkailleet painoaan ja syömisiään. Aina. Se alkaa jo heti aamusta ja koko päivän joka suupalan kohdalla vaistomaisesti katsoo, mitä, kuinka rasvaista, voinko olla ilman, kuinka paljon. Sitä samaa aivo raksuttaa koko päivän mutta eihän sitä tavallaan enää edes tiedosta. Jokainen nautittu suupala ja tuoremehulasillinen, kokis, sidukka tai olut on tiedostettu kilokalorimäärineen ja pään läpi vilahtaa nopea laskelma ja päätös, että josko kuitenkaan tai olisko kevyempää vaihtoehtoa. Joka ainuuun kaupasta ostetun törpön kcal-määrän automaattisesti rekisteröi ja taas laskuri pyörähtää: ostanko jugurtin, joka ei maistu miltään mutta jossa on 70 kcal/100 g vai sen tosi hyvän, jossa on 85kcal/100 g. Yleensä valinta tässä tapauksessa on se paremman makuinen ja sitten sitä ajattelee, että ero on niin naurettavan pieni, ettei se voi vaikuttaa. Ja että syönpä sitten vähemmän. Joskus ostan kurinpalautuspäivinä sen laihemman, joka sitten jää syömättä, kun ei se tosiaankaan ole hyvää. Minun painontarkkailuni on vähän sellaista, että viikolla ei syödä juuri mitään ja viikonloppuna ei juuri ajatella, mitä syödään. Kun täytyyhän ihmisen joskus elämästään nauttiakin? Eihän sillä tavalla laihdu mutta eipä juuri lihokaan.
Mea-dieetti on sellainen, että arkisin syödään sen verran, että hengissä pysytään mutta kun herkutellaan, niin sitten herkutellaan eikä huijata hyväilyä kaipaavaa vatsaa ja lohtua janoavaa mieltä millään kevyt, light, lite, low-fat, VLCD, rasvaton -versioilla ihan siitä syystä, että ne eivät minusta silloin enää ole herkkuja, joten miksi vaivautua. Mea-dieetti pitää paradoksina sanaa kevytherkku.
Jälkipuheet
Meillä syödään viikonloppuisin epäterveellisesti. Viikolla syödään mitä sattuu löytymään. Ja sen kyllä huomaa, Reiska on kasvattanut vatsaansa pallon ja minä vyötärölle pelastusrenkaan. Olemme siis valmistautuneet tulevaan rantakauteen oikein viimeisen päälle huolella.
Taitaisi olla kurinpalautuksen paikka, mutta kun ruoka, ruuan tekeminen ja sen äärellä seurustelu ovat niin mukavaa touhua. Jos olisi tylsempää, kelpaisi varmaan kevyetkin herkut.
Ja nyt kauppaan katsomaan niitä oikeita herkkuja.
Niinpä. Vähän sama juttu kuin se, että jos työnteko olisi hauskaa, niin herrathan sen tekisivät. Vai olikos tämä nyt sama juttu...
Jos kevyet herkut olisivat yhtä hyviä kuin rantapalloa ja pelastusrengasta kasvattavat, niin tokihan me ne valitsisimme. Vaan kun ei ole.
Nykynen Mea näyttää ihan hyvältä.
Minun tulee kanssa katsottua mitä syön, lähinnä sitä että ruoka maistuisi hyvältä, ja joskus myös sitä että ruoka näyttäisi hyvältä.
mitä välii, mie taas ajattelen noista ulkonäkö-jutuista. sen sijaan terveyspointista (TP) on kyllä vuosien saatossa otettava vaari. sitte kun alkaa tulla verenpainetta ja metabolista oireyhtymää ja muuta yhtymää taas ei, niin kylläpä muistuu mieleen kevytlevite. (siis vähän ennen hautaa.)no, olen TP-mielessä muutamaan kertaan hankkinut terveysvaikutteista leivänliukastetta ja todennut että maku on sen verran hirveä, että ei, ei ja ei vaikka kuolema tulis. mieluummin ilman leipää sitte. eikö näissä kevytsyömisissä ole kysymys ennen muuta elintarvikebisneksestä? - ihmiselle pitäis riittää nautinnon kohtuus ja mielen keveys, henkihän bodya hallitsee...vai?
Kyllä taas on viikonloppuna harrastettu mielen keveyttä ja järjen hillintää. Siihen selvästi edesauttaa hyvän makuinen ja runsas ruoka. Ja juomaksi ihan tavallisen painoista kostuketta.
Nyt maanantaina taas katsotaan, mitä leivän päälle levitetään, vai levitetäänkö mitään.
Mea-dieetti on täysin sama kuin Misu-dieetti! Maagista!
Siitä auton lukon föönaamisesta vielä sen verran että fööniin otetaan virtaskaa lämmitystolpasta niin ei tarvita sitä sadan metrin jatkojohtoa.
Misu/Mea -dieetti on mukava ja yksinkertainen, joka toimii ja ei toimi. Riippuen viikonloppuseuran viettelevyydestä ja muistakin asiain haaroista. Mutta helppo muistaa, toisin kuin pistelaskusysteemi.
Lauantaiaamuna ennen seikkailuun lähtöä ehdin jo ajatella, että nyt ne ovet on jäätyneet kiinni. Vaan ei, viisas Meabiili oli ropsauttanut ne uudelleen lukkoon, kun ei tultu sisään riittävän nopeasti. Nii-in, eipä tosiaan tullut mieleen, että tolpastahan sitä sähköä saa fööniinkiin. Mihin tämä blondi vielä joutuukaan autonsa kanssa.