Miehen saa yöbussiin vain nainen, tai naisen vonka. Muuten ne ajelevat taksilla, vaikkei olisikaan varaa, ottavat kaverin kuskiksi (omalle tai isin autolle) tai sitten ajavat humaluspäissään.

On se muuten kumma, että aina pitäisi olla muokkaamassa itseään johonkin suuntaan. Minä olen tainnut jo antaa periksi painovoimalle ja iälle, olen mitä olen, onpahan mistä ottaa kiinni. ;-)))

"humaluspäissään" ... : D

Mitä sitä muokkaamaan, jos kerta reiska tykkää. Vaikka sen oman olon kai pitäisi tärkeintä olla, niin kyllä se silti pistää miettimään, ettei nyt varsin luotaan työntävä olisi. Jos siis näköetäisyydelle pääsisi.

Yöbussilla matkaavat ainakin näillä main vain ne, joilla ei ole varaa taksiin tai asuntoon säädyllisen matkan päässä keskustasta, kavereita kuskina ja osalla ei riitä pätäkkä edes siihen bussiin, jolloin pahoinvoivia ja humalaisia ihmisiä täynnä oleva bussi odottaa kunnes se pummilla sisään pyrkinyt saadaan heitettyä ulos. Ei kiitos. Ennemmin kävelen kuin menen yöbussilla. Lisäksi kun kaksi ihmistä on liikkeellä niin yötaksoista johtuen taksin ja bussin välinen erotus ei enää kovin suureksi jää. Tosin eipä ole tarvetta kumpaankaan kun keskustaan on matkaa reilu kilometri.

Minulla ei ole onni asua säädyllisen matkan päässä keskustasta. Tai no, puolentoista tunnin kävely voisi tehdä ihan hyvääkin, ainakin se olisi säädyllistä. Neljän porukalla jo olisi sinne kaukioonkin ihan saman hintaista mennä taksilla kuin bussilla, minä en vaan juurikaan liiku neljän porukoissa. Tosin en juuri yksinkään, mutta yksin nyt varsinkaan en menisi yöbussiin sen paremmin kuin kimppataksiinkaan eli vaihtoehtoina on joko pysytellä kotona tai maksaa kyydistä kalliisti tai kävellä. Niin tai voisihan sitä mennä lähiön karaokebaariin.

Lähiön karaokebaarissa tuli käytyä joulukuun alussa, siellä oli suorastaan yleisöryntäys. Hurjasti parikymppistä nuorisoa, turkkilaisia rekkakuskeja niin paljon kuin rekan nuppi veti ja tietysti ne vakionaamat. Tuli niin kotoisa olo, melkein niin kuin olisi siellä lapsuuden kotopaikkakunnalla ollut.

Silloin kun mie vielä vonkasin, eli kävin pääkaupunkiseudulla kylillä, matkustin aina kotiin yöbussilla - ellen siis joutunut yökylään toisaalle. Bussi tosin pysähtyi silloisen residenssini talon päädyssä, että eipä tuota juuri taksilla olisi lähemmäs päässyt. Ehkä vähän nopeammin. Mutta olisin monta inhimillistä ja epäinhimillstä kokemusta köyhempi.

Harvempi ihminen muutaman liikakilonsa kanssa on luotaantyöntävä. Ellei nyt sitten ole unohtanut kokonaan, että missä menee sopivasti lihavan raja. Meillä kyllä reiska tykkää vähän liikaakin. ;->

Kävin minäkin lomalla lähiön karaokebaarissa, mutta ei meidän baarissa ollut nuorisoa. Mutta leppoisa meininki kyllä, yksi hyvä, yksi tumma ja joukko huonompia laulajia, jopa niin huonoja, että taitoni olisivat istuneet sinne kuin nyrkki taksijonossa etuilevan silmään. Ja hienoa tanssintaa, tiedäthän sen tyylin: peput pitkällä, kannatteleva käsi sormet harallaan korkealla, miehen toinen käsi pepun päällä ja posket poskia vasten ja suu kuiskimassa tunteita.

Mistä noiden miesten mielitekoja tietää. Panostan varmuuden vuoksi passaamiseen ja mukavuuteen, jospa sillä saisi vaikka kolme kiloa anteeksi.

Kun tonne ytimeen lähtee rötää, niin budjetoin
huvirahastoon taxin verran. Jos taxiajeluun ei ole varaa, parempi lueskella kotona blogeja.
Oishan se noloa ehdottaa hehkeälle wowowouu daamille, jos sen ainoan kerran lykästää, iloista onnikka-ajelua tuhannen lähiön poikki. Siinä sikalinjalla tunteet hyytyvät, ennenkuin edes ne
pääsevät tosissaan valloilleen. :/

Tuurityö ja asuinpaikka suhteessa töihin vaatii
auton tai ei välttämättä, mutta elämän se tekee siedettävämmäksi. Mukavempaa on korjata autoa silloin tällöin, kuin tuhlata aikaa kykkimiseen julkisissa ja niiden pitämättömien aikataulujen arpomiseen joka ikinen päivä.

Elä katso töllöä, tai jos katsot niin elä ota sitä niin vakavasti. Eiköhän niitä Reinoja ja Arskoja riitä jonoksi asti, jotka eivät välitä miten ruumiinosaset ovat orjentoituneet. Kiltti luonne ratkaisee. :)

Kyllä wowwow jaksaa vaikka tuhannen lähiön kautta, jos sitä pitää vaikka kädestä kiinni ja juttelee mukavia. Voi vaikka vähän pussatakin. Tosinhan sikalinjalla jos joutuu seisomaan ja joku oksentaa huppuun, niin ei auta käsistäpitely eikä vaikka korvaan pussaisi. Kyllä se itsellekin on tosin tullut mieleen, että vuokrakumijalka kannattaa joskus maksaa, että pääsee nopeammin lämpimään.

Ei sillä, että minä olisin koskaan rötäämässä. Ihan vaan teoriassa siis.

Olipa hyvä, että olen oivaltanut, että kiva luonne ja paljon passuuta ovat vielä arvossaan. Panostan niihin jatkossakin.

Hyvällä luonteella ja passaamisella se reiskakin minut pokasi... ;-) Tosin taidamme molemmat olla siinä lajissa aika hyviä.

Niin, niitä on sellaisia miehiäkin. Nngh...

Olisihan se mukavaa, jos olisi kiva lähiöpubi, mutta kun lähin baari on puolikuollut futiskuppila ja siitä seuraava onkin jo Gigglin Marlin niin aika heikkoa on tarjonta. Entisessä asuinpaikassa oli sentään kivenheiton päässä perinteinen lähiöräkälä biljardipöytineen ja karaoke-iltoineen. Saipa sieltä jopa pizzaakin.

Eräällä tuttavalla oli joskus kalliille keskusta-asumiselle perusteena taksikuluissa säästäminen. On helpompaa maksaa kuukaudessa 50-100 euroa enemmän vuokraa, kun ei tarvitse ajella joka viikonloppu taksilla lähiöön tai maksaa bussikorttia, edellyttäen että kustannuspaikkakin on sitten kävelymatkan päässä eikä missään Ruokkeella tai tamperelaisittain vaikkapa Lihasulassa.

Täällä on maakunnan parhaat lähiöbaarit ja niitä on joka lähtöön. Viimeksi kävimme toverin kanssa yhdessä niistä ja baaritiskillä pitkätukkainen kaveri katsoi meitä pitkään ja sanoi, että "te olette nyt väärässä paikassa". No ei me välitetty siitä, vaan oltiin vaan. Se lähiön karaokebaari puolestaan on tyylipuhdasta kaurismäkeä, ihan ykkönen.

Keskustassa olisi puolensa, mutta täällä metsän reunassa on paitsi metsää, myös järviä ja ilmaa, joka on niin puhdasta, ettei ikkunoita tarvi pestä kuin joka kolmas vuosi ja siihenkin pakottaa vain hyvä kotikasvatus.

Tuosta takapihalta kun lähtee kävelemään niin 50 metrin päästä on keskellä rehevää pusikkoa ja n. 500 metrin päässä on suomalainen järvimaisema parhaimmillaan. Aluekin on vielä rauhallinen ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Kyllä tässä kelpaa asua.

Kun nääs nimittäin katsoin, missä ja mitvit on Ruoke, niin se osoitti Lappeenrantaan päin. Tarkemmin katsoen se Ruoke löytyi sitten kuitenkin sieltä päin, mistä ajattelinkin erään tulevan juosten. Mutta että Lihasula, siitä minulla ei ole mitään muuta tietoa kuin, että joissain busseissa lukee Lihasula.

Oikeasti järvi ja metsä melkein rappusilta on luksusta. Vaikka sitä on kyllä myös keskustan valot. Nyt näin, josus toisin, mieli muuttuu, kun itsekin tietäisi, että milloin ja mihin suuntaan.

En minä tuosta Lihasulasta varmaan muuten olisi mitään tiennytkään, mutta jossain Kummelissa oli Lihasulan marttakerho vieraana ja joskus Tampesteriin päin ajaessa pisti silmään Lihasulaan osoittava tienviittta jotain 15 km ennen kaupunkia.

Jyväääskyläää on sen verran pieni kaupunki, että täältä löytyy vielä luontoakin keskeltä kaupunkia. Kun vielä väestöstäkin neljännes on alle kolmekymppisiä opiskelijoita niin ilmekin on sopivan nuorekas. Siihen ne hyvät puolet sitten melkein jäävätkin. Ei passaa kuitenkaan valittaa.

Viime kesänä tein pikavierailun Jyväshyvän läpi yöllä ja ja vaikutuin sen maisemista. Järveen kuvastuvat talojen rivistöt ja koko kaupunki-ilme hienoine ohukulkuteineen jättävät ohikulkijaan mielikuvan aivan toisesta maasta nykyisin kuin joskus vuosia sitten, jolloin siellä kävin. Silloinen mielikuva oli niin ankea, että oli syytä jo sitä korjatakin.