Rannalta katsova [joka muuten on yksi vaikuttajistani, puskuraattori, joka tietämättään edesauttoi Mean synnytyksessä] ehdotti, että bloggaaja valitsisi itse omista kirjoituksistaan 3-5 itseään eniten miellyttävää ikään kuin ceeveeksi. Vaikea valinta. Ensin pitäisi osata päättää, miellyttääkö itseä eniten ne kirjoitukset, joissa sai sanotuksi mielestään onnistuneesti jotain itselle tärkeää vaikka itse kirjoitus ei ehkä muille kerro kuin sanoja näytöllä. Vai miellyttääkö itseä enemmän joku äärihyvässä vireessä aikaiseksi polkaistu sanaelma, joka ei sisällä latauksia sen enempää kuin nyt sanat sisältävät. Vai miellyttääkö itseä joku kirjoitus, jonka kautta onnistui ojentamaan virtuaalikäden lukijalle. Jospa mutulla valitsisi. Kotvan kuluttua saatan olla jo toista mieltä. Niin aina.

Meander Family on ehkä eniten minua miellyttänyt kirjoitus, jossa läpivalaisin itseni mukanokkelasti, jossa kirjoitin potrettiin minussa olevan bloggaajaperheen avoimemmin kuin uskoin itsekään tekeväni. Pidän edelleenkin tuota yhtenä onnistuneimpana päiväkirjamerkinnöistäni.

Puhumalla asiat selkiytyvät on vaatimattoman näköinen mutta sisältä iso. Pidän siitä aina vaan.

Ikävä ja Vallibaari ovat heinäkuun 21. päivän kirjoituspari ja sydäntä lähellä monestakin syystä. Pidän tunnelmasta, jonka sain omasta mielestäni onnistuneesti välitettyä. Päiväkirjamerkinnöistä omimpiani.

Hetki edustakoon sitä puolta, joka pimeinä yksinäisinä öinä jysäyttää joskus päiväkirjailijan ajatuksiin raskaansuloisen muiston ja oivalluksen. Paitsi että tuo hetki oli yksi elämääni eniten ravistelleita kokemuksia, pidän kirjoituksen tunnelmasta, sillä sain sanotuksi sen, mitä mieleni etsi.

Luopumisen aika ja parinsa Aurinko nousee ovat kirpeän suloisia päiväkirjamerkintöjä, jotka ovat enemmän kuin ensin näyttää, niitä merkintöjä, joihin on pakannut elämänsä yhdenlajin oivallukset saman sateenkaaren alle. Nämä edustakoot sitä päiväkirjailijan ja lukijan virtuaalikättelyä. Auringonnousukuva on valokuvista mieleisimpiä ja sekin tavallaan kuin minä itse.

Onko rakkauden jälkeistä ystävyyttä vuoden 2003 syksyltä ansaitsee paikan listalla, koska tuosta kirjoituksesta sain Dyrolta positiivista palautetta, jotka sanat ovat saaneet minut joka kerta, kun ihmissuhdealueelle lähden kynäni kanssa, miettimään tarkemmin, mitä kirjoitan, miten sen kirjoitan ja kuka tätä mahdollisesti lukee. Ja joka kerta olen katsonut uudemman kerran omia sanojani ja miettinyt enemmän. [Lisätty 21.1.2005]

Nysse menee johonki oli vallan unohtua, edustakoon se päiväkirjoittajan arkisilmää, joka maailmaa katselee. [Lisätty 2.2.2005]

Surullinen tarina postinkantaja-Teposta halusi tulla kerrotuksi pitkällä pimeällä ajomatkalla isänpäivän jlkeisenä mustana aamuna. On asioita, jotka odottavat uloskertomistaan. [Lisätty 25.11.2005]

Miten ovatkin valintani noin mollivoittoisia ja niitä syvempiä syövereitä möyhiviä. Mutta päiväkirjahan tämä on ja nuo merkinnät ehkä minua paljaimmillaan.

Yhteen sun toiseen blogin reunaan on alkanut ilmestyä noita hauskoja fanitusnakkuloita ja muistin, että onhan minullakin oma, on ollut jo kauan. Provokaation Miira sen teki omaan suosikkilistaansa ja sieltä sen silmä poimi viime elokuussa. Tein Miiran mallilla toisen samanmoisen menopaussin värisen [Kiitos vielä kerran! Ja toivottavasti tekijä suo tämän väriomavaltaisuuden]. Nyt onkin sopiva yhteys liimata se omaankin marginaaliin ja linkittää tähän CV:hen.