Yhdessä
Tänään, kun alkoi virallinen jouluhalaus-laulutoivotus-tervehdystenvaihto-viikko, jolloin poskia pakottaa, veikkaanpa jo keskiviikkona, jouluhymyileminen, josko muistettaisi myös tarkoittaa sitä, mitä sanotaan, hymyillä sielusta asti, katsoa silmiin ja olla läsnä. Joukossa voi olla joku, jolla ei ole ketään muita, jollekin se voi olla ainoa toivotus. Joku voi ahdistua tämän kaikenkaikkisen yhteisöllisen perhehössötysjoulun yksinäisessä sydämessä. Ei maksaisi mitään olla oikeasti läsnä. Hetki. Yhdessä.
Oi, onnellinen joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
ja yksi jos murtuisi, muut tukena ois.
Jälkipuheet
Pakollinen jouluhalaus! Poistun intternetin äärestä heti huomisaamuna (tai oikeammin kai jo tänä iltana), joten toivottelen hyvät joulut jo näin etukäteen.
Koitan aina tarkoittaa mitä sanon. Kaikki ei vaan aina pysty ymmärtämään sitä aidoksi, koska olen ekstrovertti, puhun kuin papupata ja kaikille. Enihau, kaikille lepposaa joulua, sekä iloista ja onnellista uutta vuotta! Erityisesti sinulle Mea, kirjoituksiasi on ollut ilo lukea!
Kiitos teille, toivotukset tulivat kaikkein oikeimpaan aikaan, mitä nyt yleensä voi. Teillä on juurikin tuo peräänkuuluttamani läsnäolo matkassa. Juuri nyt olen niin surullinen, että kyyneleet valuu näppäimille, en nae edes kirjoittaa.
Miten suruista toivutaan: piehtaroidaan vaan ja eletään elämää käpristynein sydämin ja niin, ettei kukaan muu huomaa. Niinkö se menee. Niin varmaan täytyy tehdä.
Ja tässä se taas nähtiin; surullinen on itsekäs. Se imee toisten energiat eikä huomaa sanoa teille hyvää joulua: Toivotan hyvää joulua. Parempaa kuin minulla, mikä toisaalta ei ole paljon.