Lahjakas lapsi
No nyt aletaan päästä joulussa voiton puolelle: lahjat on enimmiltään jo avattu ja osa jo unohdettukin ja petyttykin on mutta myös ilahdutettu itseä ja ystäviä. Valtakunnassa siis kaikki hyvin tai ainakin ennallaan. Lahjapapereita ei saa muuten laittaa keräyspaperin joukkoon, vaan ihan sinne sekajätteisiin, sanoo paperinkeräyksen uudet ohjeet [joita hämmästyttävästi ei ole päivitetty nettiin]. Mieluummin tietenkin säästöön ja ensi vuonna käyttöön uudelleen. Niin meillä kotona aina tehtiin. Niin minäkin teen, vieläkin.
Minulla oli lahjakas lapsuus, meillä veljieni kanssa oli aina tasan samat määrät lahjoja ja vanhempani pitivät tarkasti huolen, että kaikki oli tasapuolista ja sopuisaa ja lahjakasassa oli sopivassa suhteessa tarpeellista ja hyvää ja leluja ja villasukkalapastöppöspusero-osastoa. Kaikille kaikkea. Ja paljon. P-a-l-j-o-n. Minulla oli ainoana meistä lisäksi kummi, joka osti lisää paljon lahjoja, niinpä minusta ei joulukuvissa pienenä näy lahjakasan alta kuin pellavapää. Silti muistan niistä kaikista lahjuksista vain kaksi. Kaksi! Koko siitä uhratusta ajasta ja rahasta ja vaivasta. Ja mitkä kaksi: ne eivät välttämättä kumpikaan olleet kalleimmasta päästä, mutta niitä yhdisti se, että niihin oli panostettu, nähty vaivaa, mietitty. Ja ne olivat minulle, ei jollekin vaan tytölle, vaan minulle, minua ajatellen hankittu. Sellaisia lahjoja sain tänäkin jouluna. Vain ja ainoastaan minulle ja minua ajatellen hankittu ja tehty. Kiitos teille ystävät rakkaat. Kiitos, että olette ja minua ajattelitte.
Ja taas kerran; kumpi se onkaan suurempi, antamisen vai saamisen ilo. Eikä se määrä vaan laatu ja ajatus. Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa. Ettei vaan ihan joka asiassa. Lahjakas lapsi, onnekas aikuinen, välissä kuoppaista, mutta sellaista elämä on. Ilman kuoppia ei huomaisi, miten tasamaata on mukava taivaltaa.
Jälkipuheet
Täällähän on kommenttilootassa varsinaista aattoriehuntaa. :-) Joulun kaksi tonttua pitävät vipinää yllä.
Olen sikäli erilainen yksinäisen joulun viettäjä, että tämä rauha ja hyvä henki tuntuu minusta vain ihanalta. Ikävä tuntuu varmaan pahemmalta, jos on selvä ikävän kohde.
Haluan toivottaa Teille Molemmille kuitenkin mitä parhainta aattoiltaa. Muistellen blogissani mainitsemaa kylmää ja kosteaa Mantovaa sekä muita sangen tunkkaisia joulukokemuksia, on ainakin mille nauraa sitten joku joulu, kun "mieli on hellä" ja "joulumaa tuntuu sydämessä".
Kiitän. Yritämme molemmat varmaankin parhaamme, joka suhteessa *hymy* myös ahdistuksessa ja ikävöinnissä.
Hyvä, että Laura on syönyt ja juonut kohtuullisesti ;-) ja nauttinut joulusta.
Luin sinun joulumuistosi ja se toi mieleen omiakin, kaikki ei niin hyviä. Muistoissa on se hyvä puoli, että huonotkin ajan myötä alkavat tuntua hyviltä, silloin kun on jo niistä eroon päässyt ja jotain mukamas oppinutkin. Ainakin ne huonot ovat paremmin muistissa kuin hyvät, mutta eivät enää ahdistavina. Ihminen on ihan sopeutuvainen.
Vuosi sitten taisin viettää parhaimman jouluni; juuri vapautunut vuosien tuskasta, elämä edessä ja rauha päässä. Mikä tavallaan kyllä kertoo, että parempi, jos ei olisi ketään, ketä ikävöidä. Mene ja tiedä. Hyvä näin.
No niin, alkaa ainakin yksi kirjainkoodi selviämään. :-)
Tuntui se vähän kurjalta lukea noita huokauksianne; joulu on raskasta aikaa yllättävän monelle. Sellainen "tv-mainosjoulu" tuntuu aika irvokkaalta, kun harva edes omistaa sellaista jääkaappia, jonne kaikki se ruokamäärä mahtuisi, tai olohuonetta, jossa pääsisi vielä kuusen ympärillä steppaamaan. Puhumattakaan nyt sitten kaikesta muusta. Voivoi, joulutarinoista syntyisi useita blogikirjoituksia. Kun vaikka maalasin raivopäisenä kattoa koko joulun muutama vuosi sitten.
Mutta nythän tämä alkaa olla jo takanapäin ja huomenna ovat edessä uudet kujeet. Aina se vain niin menee, että kaikesta selviää. Sinullahan on täällä liuta lukijoita, kyllähän sekin kertoo siitä, ettet ole ollenkaan hassumpi tyyppi. Jos vaikka sen voimalla jaksaisit vielä yhden pahuksen joulupäivän!
Jepjep..*nostaa käden* Mä oon täällä huomennaki ja vuoristoratailen taatusti. Jos siis yhtään lohduttaa ...
Huomenna, eikun siis tänään on parempi päivä [Kokemuksen Syvällä Rintaäänellä]. Ja ensi vuosi on parempi vuosi. Itse asiassa minulla on ollut elämäni paras vuosi, joten parempaa ei voi tulla. Keskitynkin siis pitämään paikkoja ja pitämään saavutettuja asioita kirkkaina ja raikkaina.