Huomenta taas :)

Sullahan kävi, niinko mulla viime aikoina. Töihin ei taas vaihteeksi ole kiirusta, mutta kuitenkin sitä voi nukkua pommiin. Kello kyllä herättää siinä seittemän pintaan, mutko on aamuja, jollon pistää simmut kii ja kääntää vaan kylkeä, että "vähän aikaa vaan" (ko on niin pimeää ja peiton alla lämmintä) -ja seuraavaksi kelloa kattoo 8.** ja jotain.. Mutta mitä hätiä, aamutoimien jälkeen/aikana voi aina tulla tiiraileen, joko tietyt blogit on päivittyny ja ilo on aina kohillaan, kun näin on.

Lumisateista päivää!
-tinka-

Oikein erikseen tarkistin illalla, tai keskiyötähän se taisi olla, että olen, joo, laittanut ajastimella Norahin hellästi herättämään. Ei laulanut ei. Mutta sainpa kuitattua univelkoja ja haaveiltua hassuja. Ja eiköpähän vaan käy niin, että illalla unohdan asiantilan korjaamisen enkä herää huomennakaan. Mutta annas olla, kun tulee viikonloppu, kyllä silloin herään neljältä ihmettelemään, että miksei kukaan muu ole hereillä.

Aah. Norahin samettisen sivelevä ääni. Vai olenko nyt jäljillä ollenkaan?

Kyllä, jäljet ovat oikeat: "Sunrise, sunrise / Looks like mornin' in your eyes" saa minut hyvälle tuulelle heti aamusta.

Kun on myöhässä, pitäisi vaan antaa itselleen anteeksi ja sille luterilaiselle työmoraalille huutia. Syödä vielä kiireetön aamupala kotona, soittaa keskukseen, että tulen kun tulen, ja sitten ajan kanssa matkustaa töihin.

Mutta kun ei niin käy, vaan aamutoimet hoituvat normaalin tunnin sijasta 10 minuutissa ja parhaassa tapauksessa läähättää töissä vain puolisen tuntia myöhästyneenä. Eikä kukaan ole edes huomannut poissaoloasi. Sitten vasta huomauttelevat, että rouva assistentilla on tänään nuttu nurinpäin päivä, vai? Kaikenlaisia...

Annoin (muka) itselleni luvan ottaa aamu rauhallisesti aloituksen kankeudesta huolimatta. Mutta jätin kuitenkin aamiaisen väliin (se on vieläkin välissä) ja hölkkäsin pysäkille vain huomatakseni, että bussi tulee 20 minuutin kuluttua. Siinä kohden harmitti, olisin tietty voinut senkin ajan käyttää syöden. Mikä ei toisaalta ole ollenkaan järkevää, nythän naukkailin raitista ilmaa ja mikä eksoottisempaa: valoisaa raitista ilmaa. Ja masun kohdalla on nyt ohkoisen oloista. Tässähän kävi hyvin, kuitenkin.

Meillä ei taas tarvinnut aamulla nukkua, kun ensin jonkun naapurin herätyskello soi pitkään ja hartaasti ja se piti jokaisen kerran jälkeen vielä iskeä torkulle. Ja sitten toinen naapuri tykkäsi, että kaikkien pitää kuunnella jotain teknojytkettä heti aamusta. :P

Minä sorrun aika usein tuohon torkku-putkeen. Käytän puhelintani herätyskellona ja siitä puuttuu torkku-toiminto (haloo Samsung?), mutta asiaa kompensoi kolmen erillisen herätyksen mahdollisuus. Näitä kun yhdistää vielä värinähälytykseen, niin varmasti herää naapurikin. Jos oikein väsyttää, voi ohjelmoida kolme uutta herätystä. Tietysti tässä vaiheessa on aina se riski, että ohjelmoi herätyksen kellonaikaan, joka meni jo tai sitten laskee väärin ja kääntää kolmannen herätyksen kohdalla kylkeä luullen, että se on vasta toinen.

Tuo torkkumaatti se taisi koitua kohtalokseni, kun eilen aamulla sitä painattelin ja sitten jossain vaiheessa painoin jotain väärrä ja illalla sitä tietenkään muistanut. Jos aamulla pitää ryhtyä ohjelmoimaan, niin johan siinä herää niin, ettei enää uni tulekaan, mikä taas on hyväkin, ehkä.

Minä sorrun torkkuputkessa laskemaan herätyskertoja ja piristyn siinä pohtiessani, että toinenko vaiko kolmas putki. Timolla on kyllä aika nörvähtävä aamu, mitä tuohon sanoo vaemo.

Ainakin on selvää, että Mervi taikka Timo eivät asu samassa talossa kuin minä, koska meillä ei kuulu mitään. Sekin ainoa, joka ääntä pitää, on aamuisin ihan hiljaa.

Ei vaemo sano mitään, kun tekee itse suunnilleen samaa. Yleensä kuitenkin heräillään ihan eri aikoihin.

Teillä on mukavan oloinen yhteenliittymä. Aamut ovatkin tärkeitä; juuri silloin on hyvä muistaa, että toisella saattaa olla eri rytmi ja antaa sille tilaa ja mahdollisuus.