Työhuoneessani leijui tänään vielä töistä lähtiessni ylimakean partaveden ja hillitsemättömän puhemoottorikoneen jälkeensä jättämän kaiun ja testosteronin yhdistelmä: kolme äärimmilleen viritettyä myyntitykkiä yritti myydä vuoden tavoitteet täyteen ja olivat kaikki päättäneet tehdä sen heti aamusta. Ja minun avullani. Uskovat ihan oikeasti, ilmeisesti, että etunimen runsas viljeleminen kuulostaa mukavalta ja tuttavalliselta ja edesauttaa, muka, myyntitapahtuman onnistumista. Ei se kuulosta. Eikä se auta.

Ei ole kauaa siitä, kun sanoin, että talvessa on se hyvä puoli, että ei sada vettä. Vähänpä minä muistin.

Vai onko muka ennen ollut näin mustaa ja synkiää. Mutta enpä anna sen masentaa. Laitanpa tonttulakin päähän, pukin pikku apurin mekon päälle ja kyntteliköt ikkunalle. Eiköpähän siitä ala joulumieli jo rakentua.