Työn äärestä
No helkuta, Firma on lähettänyt joululahjan! Miksen minä olen mitään saanut! Että oikein kalenteri ja juustoja. Kyllä olisi kelvannut minunkin seinälleni joku hilavitkutinkalenteri.
Kun tänään poikkeuksellisesti päivännäöllä seisoin bussipysäkillä, huomasin että vastapäätä syksyllä kaivettu megalomaattinen monttu, joka täytettiin kivillä ja tasoitettiin ja siten poisti kauhukuvat, että siihen talo tulisi, on nyt vaiheessa, että se on taas kaivettu auki. Nyt siihen istutetaan auton lämmitystolppia. Edellinen aukikaivaus ilmeisesti tehtiin siksi, että montusta oli jotain unohtunut, olisiko ollut juuri se puistomuuntamo, joka siihen nyt sanotaan rakennettavan. Mikähän sekin on.
Kohta pitää lähteä neuvotteluun naapurifirmaan, ei siinä mitään muuten, mutta kun siellä on aina niin laihaa kahvia. Ette usko, mutta se on *murukahvia*, jotain lämpimälle kädelle maistuvaa läpinäkyvää nestettä. Kahviksi ne sitä sanoo.
Kommenttiosastolta eksyin Lauran hetkiin, joiden ääntäkin voi kuunnella. Kaunista, kertakaikkiaan.
Jälkipuheet
Vanhoihin, hyviin tapoihin kuuluu ottaa kahvipaketti mukaan, kun menee käymään. Olisiko tässä paikka elvyttää jo kuolleeksi luultu traditionraato.
Ja känttypullaa. En minä kehtaa meidän Kostariikkaa sinne viedä, luulevat pian jos vaikka mitä. Nyt muistankin, että viime joulun alla sain herkullista maustekakkua siellä. Muuten hyvää, mutta se oli sisältä jäässä. Onkohan niillä sellainen tradittionaalista.
Lauran levy on kaunis kokonaisuus. Suosittelen kaikille lämpimästi. Rumbassakin noteerattiin neljän tähden arvoiseksi, siis viidestä.
Siunattu Internetti; sitä törmää ihmisiin, joihin ei muuten ehkä koskaan. Viiton teitä sinne päin, kannattaa käydä.
Mukavan tuntuisia ääninäytteitä Lauralla ja hyvää musisointia bändiltä. Nautinnollisia hetkiä voisi viettää himmeässä kynttilänvalossa tyttöystävä kainalossa tai muuten hyvissä fiiliksissä Lauraa kuunnellen. Varsinkin kappaleet "Jokin osa musta" ja "Kaukana" kolahti.
Suorastaan loistava tuo "Jokin osa musta"; mahtava tulkinta. Ylistyssanat loppuu, enkä viitsi alkaa runoileman.
Olen niin samaa mieltä kanssasi Mikko. Juuri tuo kosketti minuakin eniten.
Kiitos Lauralle.
Ei vaan kiitos Teille. Sain meiliä, jossa minut ohjattiin tänne lukemaan menopaussia kesken kiireisen päivän.
Olen häkeltynyt kauniista sanoistanne ja tirauttelen tässä kyyneleitä.
Pitkiin aikoihin ei ole mikään niin syvältä hipaissut kuin tämä. Tuntui jotenkin heti niin omalta. Elämältä.