Härkää hännästä ja ankeutta ahterista ja ajatus arkisiin asioihin. Mikähän siinäkin on, että joka vuoden vaihteen läheisyydessä alkaa muistella, mitä on tehnyt tai mitä ei ole koskaanikinä vielä tehnyt. Ei tänä eikä kunaan muunnakaan vuonna. Ja sitten meinaa tulla kiire tehdä edes jotain niistä tekemättömistä ikäänkuin se nyt niin tärkeätä olisi saada johonkin tilikirjaan merkintä, ruks, että tuli tuokin tehdyksi. Koskapa suurin osa en-ole-koskaan-tehnyt asioista on suuria ja mahdottomia tai ainakin ajan rajallisuuden vuoksi melko epätodennäköisesti toteutettavissa, aloitin ja luultavasti lopetankin tämän vuoden puutoslistan täydentämisen yhteen: en ole koskaan ennen tehnyt lihakeittoa. Miltä se nyt näyttää naisen ceeveessä semmonen, no huonolta.

Meanderlandiassa ei aloiteta yleensäkään koskaan ihan vaan perusteista eikä lueta manuaaleja, joten yksinkertaisesta lihasopasta ei voitu nytkään aloittaa, vaan sitä lähdetään meilläpäin aina puuhun latvasta ja siis hirvisoppaa piti tekemän. Haastava raaka-aine pisti myös kurkistamaan manuaalien puolelle, joten ensin netiltä kysyin hirvikeitosta, yksi ohje minua miellyttikin kovin, mutta skippasin ohjeen alkuosan ja päätin, että Kauppahalli korvatkoon sen. Siispä eilisnäpänä halliin hirven lihaa ostamaan, ja paisti kainalossa ja savupotka toisessa [mistäs ne innovaatiot syntyy ellei innovoiden] kotiin soppaa tekemään. Vanha ja uskollinen Kodin keittiötieto vuodelta 1955 antaa kovin ylimalkaiset ohjeet lihan keittoajasta: "Keitetään joitakin tunteja". Näillä ohjeilla soppa syntynee, jonkinlainen. Lopputuloksesta raportoidaan, jahka tulosta syntyy.