Virkanainen on istunut koko päivän koulutuksessa. Alussa hällä oli vaikeuksia pysytellä hereillä ja säätää itsensä vastaanottavalle moodille mutta päivän mittaan hän väkisinkin terästäytyi pääosin siksi, että jaksettiin muistuttaa riittävän monasti tekemättömästä välityöstä samalla, kun annettiin uusi välityö ja jottei vaan olisi hän kuvittellut pääsevänsä kuin sika karsinasta, muistutettiin, että se varsinainen lopputyö pitää maaliskuussa sitten jättää ja jotkut eivät ole ilmoittaneet edes aihetta. Arvatkaapa, kuinka paljon on virkanainen noistakin tehtävistä tehnyt. Hyvä jos muistaa mennä oikeina päivinä luennoille.

Kun sitten virkanainen sai nyläistyä itsensä horroksesta, päätti hän samoin tein tehdä sen ensimmäisen välityön ja paneutua vielä toiseen. Hjumangega, että olikin töpinöissään ja sai lennätettyä kaksi aanelkullista tekstiä, jonne sai upotettua ovelasti kaikki kysymykset vastauksineen. Toinen välityö on suullinen esitys konfliktin hoidosta: se saattaa tökkästä pikkasen, kun ei virkanaisen työyksikössä ole koskaan ollut sellasta. Täytyykö hänen nyt rykäistä yksi pystyyn, että voi sen sitten selvittää ja raportoida, miten sen selvittäminen hoitui. Jää nähtäväksi. Nyt virkanainen on kuitenkin juuri niin tyytyväinen itseensä kuin vain voi olla ihminen, joka on pusertanut täysin jonninjoutavaa soopaa paperille tyydyttäen sillä oman huonon omantuntonsa ja toivottavasti myös kurssin vetäjän vaateet. Joka katsoi kyllä hiukan alta kulmain, kun virkanainen myöhästyi vähän. Pari tuntia. Kun ei muistanut, että tänään oli yksi niistä päivistä.

Mutta nyt virkanainen lähtee kotio.