Ajatuksia
Eilen kotibussimatkalla taiteili lastenvaunujen kanssa keskisillalla nuori isä pitäen rukkasesta pystyssä vaahtosammuttimen kokoista kurahousuista esikoista ja vaunut ilmeisesti osuivat metrisen kiuhtuneen mummelin kylkeen, niin ryhtyi tämä mummu siitä kailottamaan kimeällä äänellä koko pienestä luisesta olemuksestaan, että "Pidä poika kuule huoli, ettei ne vaunut osu vanhaan ihmiseen ja älä kuule yhtään ala kimittämään siinä, siirrä vaan ne vaunusi pois siitä".
"Älköön minusta koskaan tulko metristä kiukkuista mummua", ajatteli Mea.
Kaupassa kassajonossa kannattelin noin kahtakymmnentäviittä tavaraa leuan ja kahden käsivarren muodostamassa korissa, kun kaupan koriahan minä en tarvinnut, koska menin ostamaan vain joulupaperia mutta annoin vuoroni miehelle, joka osti vain pari joulukorttia ja mies siitä ilahtumaan niin, että tyylikästä lierihattuaan nostaen kortit maksettuaan kysyi minulta, että "Pärjäätkö sinä niiden kanssa" ja juuri siinä kohden olin pudottaa kantamukseni, kun en sillä siunaamalla hetkellä meinannut pärjätä, koska eihän senlajista wanhanajan kohteliaisuutta oikeassa elämässä pitänyt olla.
"Mies on kasvatettava soturiksi ja nainen väsyneen soturin virkistykseksi. Kaikki muu on hulluutta", ajatteli Nietzsche.
Ostin vaniljan ja vihreän teen tuoksuisia kynttilöitä lähinnä siksi, että vaniljan tuoksu on taivaallista ja vihreä väri taas sopi erityisen hyvin kerman väriseen vaniljakynttilään ja yhdessä kynttilöiden värit sopivat sisustukseeni kuin nyrkki torkkuvan leuan alle ja nyt niiden yhteistuoksu on hurmaavan huumaava vaikkei niitä edes polta.
"Vaikka perustelut olisivat kehnommatkin, onnistuu joskus tekemään oikean valinnan ja toisen kerran taas pitävät perustelut tuottavat erittäin väärän valinnan", ajatteli Mea.
Joskus minusta tuntuu, että minun ajatusjuoksujani saattaa olla vaikea ymmärtää, itseänikin välillä hämmentää langanpään tuontuostainen kadottaminen mutta jatkan vaan sinnillä loppuun ja ajattelen, että kyllä se varmaan siitä jampakoituu. Aina ei.
Seitsemästoista luukku ja seitsemän yötä jouluun: kaksi onnenlukua samassa päivässä, tänään tapahtuu Jotain. Olen siitä jokseenkin saletti.
Jälkipuheet
Mea, ajatusjuoksuasi on helppo ymmärtää, esimerkiksi nää sun bussianalyysit osuu ja uppoaa tähän ukkeliin ihan täysillä! Tämän tahdoin vain sanoa, mutta nyt pidän pääni kiinni ja kommentoin kun on oikeasti asiaa ;)
Nomut sittenhän ei ole hädän päivää. Vaikka kaippa se vaatii tietynlaisen samanlaisen ajatuksenjuoksutusmallin, jotta ymmärtää toisen päätä.
Ihan noin yleensäkin.
Minusta tuosssa kommentissasi oli erityisen paljon asiaa ;)
Pisti hassuna yhteensattumana silmään tuo Nietzschen nimi tekstissä; kulutin nimittäin lähes koko eilisen päivän herran tekstejä lueskellen. Harvinaisen mielenkiintoisia ajatuksia niissä, nääs.
Ja tuo Enter the dragon on muuten kohtalaisen kehno, jopa vanhaksi kungfu-leffaksi. Tosin komediafaktori kohoaa kummasti kun ottaa vertailuun vanhat bond-leffat: senverran tasokkaasti niitä on "lainailtu". Kiinan James Bond. Löytyy tosin minunkin dvd-kokoelmastani, lähinnä Bruce Leen ansiosta :>
Minua valistettiin, että Bruce ihan itse teki kaikki temput, ei mitään vaijeriviritelmiä. Eli elokuva on hienoa koreografiaa pöhkössä juonessa.
Tuo linkkaamani elokuva-arvostelu on loistava, siis tekstinä "an sich". Hienoa sanankäyttöä: "tarinan kaikinpuolinen hölmöys ja muiden näyttelijöiden könsöys onkin jälkeenpäin ajatellen vain siunaus, sillä kontrastin takia Brucen ansiot hohtavat sitäkin kirkkaampina."
Ftump. Tsäh. Kiaii!
Nietzschen [nyt jopa oikein kirjoitettuna] ajatuksiin itsekin eilen hiukan katsahdin juuri tuon arvostelun herättämänä. Niihin täytyy perehtyä näemmä enemmän.
Minä tahdon tulla mummeliksi, en tosin äkäiseksi, mutta eläkeläiseksi. Sitten saisi tehdä kaikkia niitä hauskoja asioita, joita ei nyt kerkeä rakentelemaan, kun pitää tehdä töitä.
Toinen vaihtoehto olisi lottovoitto. Ja taatusti muuten lopettaisin nämä hommat. Olisin nainen koko rahan edestä, puunaisin ja puleeraisin, shoppailisin ja nauttisin pitkistä lounaista. Reiskan kanssa rakentaisin unelmakodin ja sitten hankkisin sille työhuoneen.
No niin, unelmat seis, nyt lähdenkin lottoamaan ja sitten kärventämään hirvipaistia. Juomana Chateau Carsin 2001, jospa se siitä iloksi muuttuisi.
Minä en halua tulla koskaan mummeliksi, mummelit on aina äkäisiä ja ne on pahansisuisia. Miten kummassa niin monesta kelpo naisesta tulee vanhana sellainen mäkättäjäkimittäjäjäkittäjä. Ikuisuuskysymysysy, vähän niinkuin se, että miten hauskoista teekkareista tulee niin tot..
No olkoon, jätänkin sen aiheen sikseen.
Pidä hauskaa, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.
Kadehdin usein ajatustesi selkeyttä (tai siis sitä selkeyttä millä ajatuksesi ilmaiset). Itse en siihen tunnu kykenevän.
Minusta tulee kiukkuinen mummo, metrinen vieläpä (tarkastin lopuksi mitä kirjoitin ja luin kirjoittaneeni metrinen voileipä - eh). Tiedän sen. Olen kiukkuinen jo nyt, voi vaan kuvitella millainen kiukkumummo olen vanhana. Ja sukukin velvoittaa. ;)
Ajatuksen ilmaiseminen lauseella on usein aika hankala juttu: ensin se näyttää onnistuteen, mutta kun sitä muka hiukan selkiyttää, se kadottaa voimansa ja alkuperäisen pointtinsa ja sitten sitä taas selkiyttää ja hiukan korjaa ja kas, siinähän ei ole mitään tolkkua. Parempi on siis jättää se alkuperämuotoon ja toivoa, että muutkin ymmärsivät. Ainakin ajatuksen.