Eilen en ottanut huomioon kaupungille mennessäni, että veronpalaukset olivat kilahtaneet tileille ja jouluun on jo melkein näköyhteys. Olisi pitänyt. Kaupunki oli täynnä kiukuttelevia ihmisiä, lastenrattita, hikoilevia äiteja ja isiä, tungosta kahviloissa, jonoja, hikeä, puhinaa, huonoa palvelua. Joulun odotusta?

Joululahjan antamisessa on vain kolme oleellista asiaa, jotka voisi nostaa itsekukin tarkasteltavakseen: *joulu*, *lahja* ja *antaminen*. Yksikään noista ei ollut ainakaan eilen nähtävissä. Minä olen jotenkin mieltänyt tämän niin, että jouluna seuloutuu ne harvat todelliset ystävät, joille haluaa antaa. Ne kolme, joille ei ole vaikeata keksiä annettavaa, joille antaminen on saamista antaa.

Nyt on vasta viides luukkupäivä, joten vielä ehtii miettiä, ketkä ovat kunkin joululahjaihmiset.