Torstain kysymysykset
Tiesittekö muuten, että torstai on viikon vahvin päivä, että vaikka viikko on se seitsemän päivän jakso, joka alkaa maanantailta, niin maanantailla ei ole mitään sanomista torstaille silloin, kun torstai sattuu olemaan seuraavan vuoden puolella, sillä silloin suurin osa viikosta on siellä torstain puolella ja siis ovat viikko numero uunon päiviä. Siksi tänä vuonna eletäänkin nyt viidettäkymmenettätoista viikkoa, jota tarkkaamaton voisi luulla vuoden viimeiseksi. Älkää uskoko, ensi viikolla on vielä viideskymmeneskolmas viikko. Seuraavan kerran näemme vastaavan ihmeen vuonna 2009 ja sitä seuraavan 2015. Että kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitä tekee ensi viikon ylimäärällä. En minäkään tiennyt.
Lehti kirjoittaa, että eilen oli 11-metrisiä aaltoja ja minä miettimään, että tarkoittaako se vertikaalista vai horisontaalista metriä. Mutta mistä sen aallon alkamiskohdan voisi tietää. Toisaalta, kuka on muka mittaamassa sen aallon korkeuttakaan. Ei kuulosta uskottavalta. Siis, että joku olisi sen mitannut ja miten sen nyt muka voi silmämutikassa noin tarkasti sanoa. Ja minkä alan ihminen se mittaaja on? Metronomi? Metereolootti? Argeolonomi? Kenen toimesta aaltoja mitataan?
Mistä kaikki panhuiluorkesterit tulevat joka vuosi tavaratalojen ovien pieliin jouluksi. Keskustorilla kokoonpanolla oli katos ja jalkojen alla puulaatikot ja vaikka tuuli pullistutti katoskangasta ja mustuus ja vesi vihmoivat suomalaisen hymyttömäksi, jaksoivat huilistit heilua. Mistä? Miten? Miksi?
Nyt ei ole enää Aikaa paljon jouluun [Sävellys ja sovitus © Matti Rekunen; (1999) / Pan-huilu + vokaaliyhtye + trumpetti + orkesteri]
Kaksikymmentäkolmas päivänä kuuluu kysymys, tiedätkö minne kuljet. Sitä sietää miettiä, kun on yhtä vaille Jouluaatto. Jospa tänä iltana oma pää aseentuisi oikealle taajuudelle.
Jälkipuheet
Aalloista en tiedä, mutta parvekkeelta yritti viime yönä kyllä karata tavara poikineen. En ihan juuri äsken ole joutunut yöllä moista kolistelua kuuntelemaan. Hyvä, että luontoäitee välillä näyttää kaapin paikkaa meille maanmatalille.
Etsi Mea hyvä taajuus, tee naminamiruokaa ja vietä ihan vaan oman pään kanssa mukavaa. Ajattele, kolmepäiväinen viikonloppu! Ja vaikkei sitä joulumieltä nyt sitten heti löytyisikään, tuleehan se uusivuosikin. Voidaan valaa tinoja, ampua raketteja ja skoolata skumpalla.
Kiitos mukavista lukuhetkistä, älä vaan lannistu! Ja sitä JOULUA!
Minunkin parvekkeeni ja ikkunain kautta yritteli sisään luoononvoimat, mutta se kuulosti niin pelottavalta hunninorsulaumalta, että pysyin visusti kynttiläin loimotuksen taikapiirissä ja siinä, ihan pienen hetken, melkein oli vähällä tuntua aavistuksen joululta, mutta sekin meni sitten aika äkkiä pois. Melkein hämmästyin.
Kiitos itsellesi. Ja sitä Joulua myös UljasPrinssille ja ehkä hiukan myös ilkeälle TytärPuolelle.
Mea,
Jouluiloa ja kynttiläin loimotuksen valoa iso pussillinen!!
T
Kiitos lämmin, sitä samaa Etelän Merkkiin. Mutta sitähän ei sinne tarvitse toivotella, sehän siellä on. Luulen.
Minäkin jäin miettimään että miten niitä aallonkorkeuksia mitataan. Merentutkimuslaitos osasi kertoa asiasta paljonkin.
http://www.fimr.fi/fi/palvelut/aallokko-ja-vedenkorkeus.html
Jopas, mielenkiintoista tietoa. Nyt tiedän senkin, että aallon korkeus on kokeneiden merenkulkijoiden silmin arvioima aallon pohjan ja huipun välinen korkeusero, tai siis se mertitsevä allonkorkeus. Jos eiliset aallot olivat 11 metriä korkeita, niin ne olivat sitten tosiaan KORKEITA, sillä vain kerran 70-luvulta lähtien mitattuna on ollut korkeampi aalto. Tai sitten lukema ei ollut merkitsevä vaan yksittäinen ja sehän on sitten toin en tarina. En usko. Siis eilistä. Sen on arvioinut joku vähemmän kokenut merenkulkija.
Minua on aina askarruttaneet nuo aallot; jo kersana tuijottelin aaltoihin ja mietin, että mistä ne lähtee ja miksi ja tuuliko sen tekee vai heiluvat puut ja miten ne rannasta vaan päättää lähteä aaltoilemaan.
Minulla ei ole koskaan ollut näemmä merkittävää varsinaista ajateltavaa.