Menomestan toimitus hieraisi turvonneita silmiään eilen iltasella ja ajatteli, että tommosta se sitten on, sijaluku pompsahtaa pronssipallille heti, kun hiukan avautuu. Tarkempi silmäys osoitti, että suurin osa lukijoista oli kuitenkin pelästynyt poies, mikä hämmensi hämmentynyttä mieltä hetken. Toisemman kerran ajateltuani johtopäädyin kuitenkin maanjärjestyksen kourivan ja lopun uhka tuntui ryskivän ovea, jota en sitten avannut mutta katselin kyllä jo huolestuneena, josko sianahteri pian uunista valmistuu vararavinnoksi. Onneksi maa palautui järkyttyään järjestykseen ja elämä jatkui. Asioilla on tapana järjestyä. [Ovella olikin ryskinyt kukkakaupan lähetti, jonka jättämään pakettiin aamulla kompastuin.]

Ahterista tuli kypsä mutta ruma, selvästikään se ei ole halukas juhlapöydän koristeeksi, mikä on hyvä, sillä menomesta on J-juhlaton vyöhyke.

Kollegani Joulu Kalenteri alalta sana-sivusta on oivalliseti asetellut parhaat sanat optimaaliseen järjestykseen. Minäpä yritän muistaa tämän sitten kun seuraavilla linnan raunioilla taas jälleen huomaan, etten oppinut edellisestä kerrasta mitään: "Vahvuutta ei ole se, että osaa kestää mitä vain, mitä vastaan tulee. Vahvuutta on se, että valitsee omat taistelunsa".

On olemassa mahdollisuus, että saan juhla-jota-en-vietä-lahjaksi vyötärön. Semmoisia merkkejä on.

Kahdeskymmeneskahdes päivä on jo 5 minuuttia eilistä pidempi.