Imelää länkytystä
Tänään aloittaa Australiassa humalapuheluiden estopalvelu, jonka avulla juhliin lähtevä voi laittaa mustalle listalle numeroita, joihin ei halua pössypäissään soitella, ettei tarvi seuraavana päivänä sitten hämmästellä, että mitä imelää sitä on tullut länkytettyä. Tehdyn selvityksen mukaan 95% ausseista on soittanut kännipäissään nolopuheluita, joista 30% soitettin eksille, 19% nykyisille kumppaneille ja määrittelemätön osa työpaikan pomolle. Samaisen selvityksen mukaan 55% katsoi aamulla ensimmäiseksi, kelle on tullut soiteltua, vain 8% otti sitä ennen kivunlievittäjiä.
Joulun lähestymisen huomaa siitäkin, että tänne paussiin ohjautuu päivittäin useita yhteydenottoja hakien ohjetta, jolla vieroittaa lapset joulupöydästä, ahdistaa perheenäiti vahvistamaan sukupolvien takaisia perinteitä, saada aikuiset kiistelemään, kumman äidin luona se oli parempaa ja kenen mummu taisi sen taidon parhaiten. Siis ohjetta, miten tehdään imelletty perunalaatikko. Ei ole minulla ollut aiemmin antaa ohjetta, muuta kuin miten sanaa on käytetty hakukoneiden käytön opastuksessa. Mutta kohta on. Taidan hämmästyttää joulupukin tänä vuonna tekemällä tätä pääosin itsekseen tekeytyvää imeyletettyä lisäkettä Wagnerin ahterin viereen. Tämä ei ole mitään paistettua perunamuusia tai ruskeaa joululautasella valuvaa mömmölitjaketta, tämä on wanhan hywän ajan ohjeella tehtyä hywää. Ja kyytipojaksi tummaa täyteliäistä olutta, vaikka Ettaler Curator Dobbelbock'ia, tumma tuplapukkiolut kuulostaa jouluiselta.
On muuten aika avata ensimmäinen joulukalenterin luukku.
Imelletty perunasoselaatikko
Lämpimään, maidottomaan perunasoseeseen lisätään vehnäjauhoja. Annetaan seisoa lämpimällä liedennurkalla pari tuntia. Lisätään jälleen vähän jauhoja, jos on löystynyt. Lopuksi lisätään maitoa, suolaa ja voita. Paistetaan vuoassa 1-2 tuntia miedonlaisessa uuninlämmössä. Imeltyneet perunatkin sopivat.
Joululounas:
I. Paistetuita omenoita (tarjotaan endiviasalaatinlehdillä), vesipuolukoita tai jotain muuta raikasta pikkuherkkua.
II. Kinkkua kuumana tai kylmänä umpioherneiden ja perunoiden tai lanttu-, peruna- tai makaronilaatikon kera. Punakaali- tai etikkapunajuurisalaattia tms.
III. Luumusosehyytelöä tai luumukiisseliä tai munakakkua hedelmätäytteisenä.
IV. Kahvia
Helaakoski-Tuominen, Marja. Kodin keittiötieto. WSOY 1955. 1.p. 726 s. Sid.
Jälkipuheet
Siihen mitään estopalveluita tarvita. Kun ei ole eksiä eikä nykyisiä eikä varsinaisesti vakituista pomoakaan niin homma on varsin yksinkertaista. Mutta olisko kenties kännibloggauksen estopalvelu mitään? Eikun alkomeetri vaan integroituna koneeseen :)
Imelletyt perunalaatikot voi unohtaa, kun tekee muusin bataateista. Maistuu suunnilleen samalle, eikä ole mitään vetistä litkua. Väri vain on oranssi.
Minkä takia pitää jouluna pilata hyvä perunamuusi? On se suomalainen kumma otus. Vai liekö sekin ruotsalaista hapatusta, niin kuin lipeäkala, toinen kauhistus lapsuudesta?
Meillä syödään aattona myöhäinen aamupala, jonka ryhdittäjänä on oikea riisipuuro. Ja se manteli. Mantelin saaja saa sitten ehdottaa aktiviteetteja. ;-)
Totta haastat J, jos ei ole kettän, kelle soittaa, niin jäähän se vähemmälle. Äidille? Kännipolkkausen estolaitehan on simppeleisti töpselin irrotus ja piilotus: polkkaa siinä sitten, kun et löydä sähvöä. Toiminne on paras ulkoistaa, muuten sen kuitenkin laittaa paikkaan, josta löytää.
Imelletty perunalaatikko on hyvää ruokaa, eikä mitään uunimuusia eikä hapatusta, tietäkää se, te vääräuskoiset. Lipeäkalahan ei ole ruokaa, se on rumaa ja pahallehaisevaa höteröä, eikä yhtään auta, että se piilotetaan en-sano-minkälaisen-kastikkeen alle.
Loistava vuodenaikalook! Mutta saakeli että säikähdin, kun klikkasin joulukalenterilinkkiä ja urut pamahtivat soimaan.
Sain sähköpostissa toisenlaisen joulukalenterin, mutta olin vähän tylsähkö tosikko sen huumorille.
WAU!! LL:n takaa löytyi huikaisevan upeata musiikkia. Olen häikäistynyt artistisesta persoonastasi ja buukmarkkasin sivusi saman tien.
Otan arviosi vuodenaikalookista hämmentyneesti myhäillen, sillä näen sivuiltasi asiantuntijuutta.
Näillä leveyspiireillä ei aurinkolaseja tarvita. :) Lämpimät naurut kyllä sain kirjoituksestasi ja tietysti hyvän mielen. Kiitos!
Arvaapa: webmasterini ehdotti blogin perustamista vielä aikana kun en kirjoitellut Hetkiä. Hän oli silmäillyt muutamia sivuja ja kommentoi, että siellä oli esim. yksi hänen silmäänsä miellyttänyt, "sellainen, jossa oli se torso vasemmalla". Ja nyt siis vielä jouluvalojen kera!
TORSO! Mea Torso. Kuvaa jotenkin kummallisen tarkasti ominaisinta itseäni. Sinun Hetkesi miellyttävät mieltä, näytteet Saharasta miellyttävät korvaa.
'Perusjätkän' kommentiksi torso oli aivan oiva heitto : ) .
Tarinasi eivät kyllä ole mitään torso porsoja.
Kiva jos tykkäät biiseistä. Tämä tyyli pyyli jäi päälle Eesti peestistä - tällä laillahan sitä voisi kehitellä uusia riimi piimejä biiseihin. Vai mitä?! Minua ei kannata kehua, muutun välittömästi typeräksi ja vaivaantuneeksi.
Joopa, tiedän tunteen. Siis tuon typerähköksi muuttumisen tunteen. Minulla on niissä tilanteissa tapana ryhtyä puhumaan soopaa. Siis enemmän kuin normaalisti.
Kyllä kelpaa ottaa kehut vastaan, kun on aihetta. Sanoo meapea.