Naisen osa
Kuusivuotiaalta Julialta kysyttiin, onko sillä väliä, otetaanko työntekijäksi mies vai nainen. Julia vastasi: "Pitää olla mies. Ne on ahkerampia. Ne tekee töitä, naiset siivoaa." [AL 12.12.04]. Että tuli sitten tämäkin selväksi. Jos tässä mitään epäselvää olikaan.
Minä päätin eilen pitää vapaapäivän, ei töitä, ei mitään, minä vaan siivosin. Monta tuntia olin ahkeroimatta ja siivosin, ja jälkeen päin vaivuin oudon mielihyvän valtaan, tunsin itseni tekeneeksi, pontevaksi ja jotenkin tyydyttyneeksi ja hyväksi ihmiseksi. Aamulla tottatosissaan oli mukava mennä puhtaana loimottavan kotilieden ääreen. Mutta se oli ennen kuin luin, että siivoaminen on ihan muuta kuin se, mitä minä tein. Ja että jouluun valmistautuminen on näin monimutkainen tapahtuma. Triinu ihmettelee, etteivätkö ihmiset osaa ilman ohjeita siivota. Minä en ihmettele yhtään, nytkin huomaan tehneeni kaiken vaillinaisesti ja erityisesti väärässä järjestyksessä, olisi pitänyt lukea ensin Emännän tietokirjan ohjeet vuodelta 1953 ennen kuin ryhtyi töihin... eikun siis siivoamaan.
Tavallisimmin pannaan suursiivous toimeen syksyllä ja keväällä sekä suurten juhlien edellä. Siitä ei vapaudu sekään koti, jossa on pölynimuri.
Siivoustyö on aloitettva komeroista ja säiliöistä. Kaikki niissä olevat tavarat nostetaan paikoiltaan ja vaatteet viedään taivasalle tuulettumaan ja harjattaviksi, ehkä piiskattaviksikin. Sillä aikaa puhdistetaan komeroiden seinät, lattiat ja hyllyt sekä varustetaan hyllyt puhtain paperein, ruokasäiliön hyllyt vahakankaalla.
Huone kerrallaan siivotaan. Työ suoritetaan jatkuvasti yhteen menoon, avoimin ikkunoin ja mieluummin vedossa. Kun huone on valmis, suljetaan se, kunnes siivooja ehtii panna sen tavalliseen, asuttavaan kuntoon. Keittiö siivotaan aina viimeiseksi. Missä on kylpyhuone ja wc, ei niitä suinkaan unohdeta.
Ilman ohjeita menin sitten ensimmäiseksi työstämään keittiötä. Tarkoittaneeko, että kodin muille osille ei tarvi tehdä enää mitään. Tai siis, miten se nyt meni, siivota eli ei siis mitään työteliästä. Tarvitsen lisää ohjeita!
Kolmantenatoista päivänä voisi vaikka siivota huoneen:
Huoneen siivous: Tyhjennetään huone ja viedään ulos kaikki, mikä suinkin voidaan, mutta joka tapauksessa vuodevaatteet, matot, liinat, verhot sekä kaikki päällystetyt huonekalut. Jos päällystettyä huonekalua ei voi viedä ulos, se peitetään kostealla vaatteella, karkealla kylpylakanalla tms. ja piiskataan sisällä, jolloin pöly kokoontuu vaatteeseen.
Huoneesta poistetaan kaikki irralliset esineet, taulut, kukkaruukut, pöytälamput jne. Puhdistetaan pikkutavarat ja koriste-esineet ja asetetaan ne sitten joko pöydälle peitettyinä tai mieluimmin koriin, joka siirretään huoneesta.
Huoneen puhdistus aloitetaan ylhäältä. Katto ja seinät pyyhitään tai pestään. Ovet, ikkunain puuosat ja paneelilaudat pestään saippualla ja vedellä. Erityistä huomiota kiinnitetään kirjahyllyihin (Ks. Kotikirjaston hoito).
Sitten tulee ikkunalasien, peilien ja kattolamppujen vuoro. Pelit kirkastetaan denaturoidulla spriillä ja vedellä, mikä myöskin sopii kullattuihin taulunkehyksiin, tai ammoniakilla ja vedellä.
Ennen kuin huone on valmis, on jäljellä vielä lattian puhdistus. Kun lattia on valmis ja kuiva, siirretään huoneen sisustus paikoilleen.
Suursiivouksen yhteydessä ei ole unohdettava keittoastiain ja hopeain puhdistamista.
Nyt tarvii enää tietää, että mistä saan denaturoitua spriitä kullattujen taulunkehysteni puhdistamiseen. Tahi ammoniakkia. Eikös se muuten takavuosina räjäyttänyt lian pois.
Ja mitäs meillä tällä viikolla on muistilistalla; kynttilät päähän ja kas, yksi vapaailta odotettavissa. Silloin on varmaan taas pakko olla olematta ahkera.
Jälkipuheet
Pahus. Minä olen joskus virheellisesti väittänyt itseäni järjestyksen ihmiseksi ja siivous-addiktiksi, eikä meillä ole hyllyissä papereita tahi ruokasäiliössä vahakankaita. Nyt hävettää.
No niiiiin!!! Arvasin, eikä siis ole tietenkään itsevirkattuja pitsireunuksiakaan hyllyissä.
Nekin on otettava Heti työn alle. Kyllä tulee isäntä olemaan ihmeissään, kun nämä varusteet ilmestyvät hyllyihin ja säiliöihin. (toi säiliö -sana on sukkela, se on otettava jatkokäyttöön)
Minä en isäntänä enää ihmettelisi mitään, meinaan, että on muistissani elävästi eräänkin maalanneen kaakeleiden välejä. Mitä noi nyt yhdet pitsireunukset.
Ne on muuten hurjan ihanat, ne kaakelinvälit! Melkoista kummastusta ja epäuskoisia katseita ne on kyllä herättäneet..
Enkä ihmettele. Et viitsisi tulla meillekin vaikka vaan pikkkurempan tekemään; ihan sellaista pientä niinkuin keittiö ja sauna aluksi. Parin huoneen tapetit voisi uusia ohimennen. Säiliöitä ei tarvi, kun ei niitä ole. Kaakelinvälejä on sitten pirusteen, kun on niin pienet kaakelit.
Kiitos kutsusta, meillä alkaakin jo remppakohteet loppumaan! Vaikka olen kyllä suunnitellut hommaavani saunaan kylpyammeen, ja seinälle nostettavat lauteet. Yksi ilonpilaaja vaan on sitä mieltä, ettei saunan lattia kestä kylpyammeen ja veden painoa. Asiaa tullaan vielä selvittelemään, se on vissi.
Kannattaakin, ei ole kiva rojahtaa ammeen kanssa alakertaan, Ei sen puoleen ole kiva saada sitä niskaansakaan. Minä sain eilen niskaani kanisterillisen psuainetta, mutta tulipahan pestyä saunan lattia, ja mankeli, ja kuivuri.
Alakertaa ei onneksi ole tulilinjalla, vastaan tulee vaan maa jossain vaiheessa. Näin naisen logiikalla ajateltuna, en halua uskoa että lattia jotenkin "romahtaisi". Eikös siellä ole betonia. Tai jotain. Jos kukaan ei jarruttaisi, olisin jo tyytyväisenä kylpemässä. Sittenpä näkisin prakaisiko lattia vaiko eikö ;)
...Ja että oikees kanisterillisen pesuainetta! Jopas. Tuota minä en olekaan vielä kokeillut, vaikka monennäköistä "vaan sattuu" touhutessa ylikierroksilla.
Miten lattia voi romahtaa, jos alla on maa ja betonia. Ei mitenkään. Ihmeellistä on miehen logiikka.
Maalattuja kaakelinvälejä? Mielenkiintoista. Kuulostaa melkoisen hurjalta. Minulle kun tuottaa suunnattomia vaikeuksia muutenkaan siivota, tänä viikonloppuna oli taas pakko, kun ne söpöt villakoirat alkoivat saada doobermannin omaisia muotoja.
Mutta raivoisampi siivoussessio saa odottaa ensi viikonloppuun. Yksi ystävämme on luvannut tulla avuksi. Sitä ennen minä käyn pesemässä hänen astiansa, siitä taas pidän. Ajatus lepää ja pino pienenee.
Mitä, astainpesulla saat kuitattua siivousavun. Minä kyllä kanssa pesisin astioita vaikka kuinka, mutta siivoaminen on murhaa. Myös silittäminen on mukavaa ja siitä päättelen, että olen jotenkin paikalleen jämähtänyttä tyyppiä: kaikki kotityöt, missä saa olla paikallaan, ovat kivoja ja rentouttavia mutta annas olla, jos pitää liikkua paikasta toiseen. Ei ole kivaa enää.
Uupumus iski, kun luin näitä siivousohjeita. Henkihän tuolla tyylillä lähtisi.
Ei ole ollut isoäidillä helppoa. Toisaalta, ei käynyt isoäiti töissäkään. Niin, ettei vaan sieltä olisi kotoisin tuokin pikkuisen Julian ajatus, että miehet tekee töitä ja naiset vaan siivoaa. Ei ole pitkälle päästy 50 vuodessa.
Minusta se pölyjen kokoontuminen kylpylakanaan kuulostaa hienolta. Nyt vaan piiskaamaan sohvia ja tuoleja.
Taas naiset juoruaa, kun toiset tekee töitä niska limassa. Tuo vedossa-ohje oli tärkeä. Nimittäin kun siivoaa, pitää olla hyvässä vedossa. Siinä voi sitten vihellellä, että "tee työtäs laulellen", jotta ei tulisi "tårta på tårta" -juttuja leviteltyä.
On muuten KAIKKI kirjahyllyt putsattu pölystä: kirjat yksitellen ja metritolkkuisten paperipinojen pölyhiukkaset huljuteltu tuulen vietäväksi. Ja rokkenrolli vain soi senkin ajan. Vaimo marmatti kaksi vuotta että "pitäisi", ja pari päivää, homma oli hoidettu. Kun siis oli päästy hyvään vetoon.
Mitä vetoa, ettei nuori polvi tiiäkään, mitä se on, kun kun vanhaan polveen käy veto. Rokketirollilla saakin muuten hyvän vedon, mutta mitä vetoa, että jotain teit väärin niin hyvässä vedossa ja saattaa siitä tulla sanomista.
Eikä täällä mitään ole juoruttu. Työtä tehty. Eikös se jotain tämän tapaista ole. Vaan mistä minä tiedän, minähän olen nainen, töitä koskaan nähnykkään, kun aika on mennyt siivotessa.
Minulla on todella hirveitä muistoja lapsuuden joulusiivouksista. Katot ja seinät luututtiin, kaapit paperoitiin viimeistä piirtoa myöten.
Sitten aikuisena yritin muutaman vuoden olla äitini veroinen, mutta annoin lopulta periksi.
Sedis kuullostaa aivan meidän perheen miesväeltä. Hokea saa kuukausitolkulla, kunnes ehkä, siis ehkä jonain kauniina päivänä kirjarivit ovat edes jonkinlaisessa järjestyksessä.
Jos tuon linkkisi joululistan tekisi, sitähän tulisi aivan hulluksi. Aika moni sitä vielä noudattaa, mutta onkohan joulu jouluisempi sen jälkeen, kysyn vaan...
Minulla tuon listan läpikäymiseen meni viisi vuotta.
Siivoaminen on vihonviimeistä hommaa; hirveä huhkiminen ja parin päivän päästä ei mitään enää näy. Miksei nörvähdykset käytä insinörttiyttään keksiäkseen älytalon, joka imee nurkista pölyt online.
Kyllä kuuhun mennään, muttei tehdä kunnon tarpeellisia vehkeitä. Miksi, kysyn vaan...
Voi ei, nyt te sen teitte. Sanoitte sen s-sanan ääneen. Sitä on täällä meikäläisen ja parin tulevan insinöörin opiskelijaluukussa vältelty kuin ruttoa. Ja hyvin on sujunut.
Kunhan vaan ei erehdy siirtelemään huonekaluja tai kurkkimaan sängyn alle tai tarkastelemaan käytävää liian tarkkaan tai tai tai.. Argh. Ehkä tässä alkaisi jo olla suursiivouksen paikka.
Tässä vuodenajassa on se omanlaisensa hyvä puoli, että aina on pimeää, ei näy roskat eikä pölyt. Kun teitä on siellä kaksikin tulevaa insinörttiä, niin siitä vain pikaisesti nyt keksimään sitä online-pölynimijää. Hop hop. Minäkin tarvisisin sellaista: ei mitään kömpelöä robottia vaan imuri, joka imee kaiken aikaan jalkalistojensa taakse pölyä ja kompostoi sen ja muuntaa mullaksi kukkapurkkeihin, joka huutavat vajavaisuuttaan. Ja minulle provikat innovaatiosta.