« Kahden kynttilän päivä | Pääsivu| Aika »

Melkein

Eilen olin sattumalta oikaisemassa Ilveksen pihan poikki Kehräsaareen, ja hämmästyksestä äimistyneenä olin juuri tointumassa hirveimmästä ikinä näkemästäni houluhärvelihirvityksestä siinä hotellin pihassa [sitä ei voi kuvailla, eikä kannata kuvitella], kun takseja ja hienoja autoja ja totisia ihmisiä valui hotelliin solkenaan. Tänään AL:stä sitten selvisi, että siellä Suomen kerma [sic!] juhli itsenäisyyttä etuajassa. Ja kermasta kuvanäytteinä muutama entinen missi, telkkarin juontajatypsykkä ja jokunen kaunis, minulle tuntematon kermakakun koriste. Että nyt sitten tiedän senkin, ketkä ovat Suomen kermaa. No, olinhan siellä minäkin. Melkein. Mutta minähän olenkin enemmän maustekakkuihmisiä.

Aamun lehdestä luin myös, että "Itsenäisyyttä juhlitaan periaatteesssa ja Linnassa". Tarkempi lukeminen antoi tulokseksi, että "paraateissa" sitä juhlitaan. Melkein kuitenkin.

Pikkutyttönä katsellessani Linnan juhlia suunnittelin tarkasti, millaisen puvun minä laitan sitten, kun sinne pääsen. Hetkeäkään en epäillyt, etteikö minusta tulisi jotain niin erinomaista, että kutsu rapsahtaisi. Vielä ei ole tullut, mutta elän odotuksen jännittäviä hetkiä joka vuosi.

Avataan kuudes luukku.

Jälkipuheet

Vaikuttaa siltä, että kansakunnan kerma on ollut pikemminkin kermavaahtoa. No, on mukavaa että joillekin sentään pippaloita järjestetään. Me tavalliset saamme tyytyä juhlimaan itsenäisyyttä nimenomaan periaatteessa.

Parhaat bileet ovat juuri periaatteessa.

Meillä tavallisilla on se etu, että me voimme juhlia periaatteessa ihan mistä syystä tai syyttä tahansa ja milloin tahansa. Periaatteessa. Ja käytännössä vielä erikseen.

Istuttiin tänään Itsenäisyydenkadulla pienessä kebab-pizzeriassa (La Jalina tai jotain sinnepäin, siinä rautatieaseman vieressä) ja kummasteltiin jotain paraatintapaista. Paljon valkolakkista porukkaa soihtuineen. Luonnollisesti puolet soihduista sammuneina. Kiva että joku jaksaa (kirjaimellisesti) pitää soihtua ylhäällä, minä tyydyn ihan mielelläni seuraamaan muiden paraateilua (onkohan tuo edes sana) sisätiloista :-)

Soihdun pitäminen korkealla valkolakki päässä paraatissa on kyllä ihan oikeasti kunnioitettavaa. Siis että joku jaksaa ja viitsii. Yleensäkin soihdun pitäminen korkealla ei aina ole niin helppoa.

Noh, ja lisäkommenttina vielä se, että ne rassut meistä taviksista, jotka olemme olleet Linnassa, voimme vakuuttaa, että olipa tylsimmät bileet naismuistiin. Muijat tälläytyneet kameroita, ei live-katselijoita varten (= tajuttoman räikeät prostituoitumeikit), Sedät hirveessä jurrissa, ruoka tylsää, musiikki humppaista. Julkkistätsyt juoksee seurapiiritoimittajien perään: "Rita hei, iiiihanaa nähdä!!!" Ja Rita T.: "Hei, sulla on kiva puku, otetaas kuva." Karsea tungos, ei istumapaikkoja. Kaikki tehdään kameroiden ehdoilla. Ei, ei sinne kannata odotella kutsua. Ainakin miehen kanssa me olimme siellä ihan korvat luimussa.

Ahaa, kerrankin joku, jolla on kokemusta! Kerrokin minulle, jota on kovin askarruttanut, että käykö ne tätsyt siellä Linnassa veskissä? Meinaan, kun ne puvut on sen näköisiä, että ne tarvitsevat tilaa reilusti, miten sellaisen kanssa mennään vessaan. Ja jotenkin en osaa edes kuvitella niitä jonottamassa vessan oven takana.

Joo, käyvät. Siellä vessassa oli muuten palvelija, mikä ainakin itsestäni oli vähäsen skitsottavaa. Vessa oli niin suuri ja monikoppinen, ettei jonoa syntynyt.
Kysyin palvelijalta, mikä hänen pestinsä oikein on. "Jos jollain on vaikka jokin kysymys tai tarve, niin pyrin vastaamaan siihen", vastasi WC-palvelija hieman ärtyneen oloisena. En kysellyt tarkemmin, koska arvelin, että täti koetti ilmaista, että jos tarvitset tamponia, kysy vaan.
Ja varmasti, vaikkei täti sitä todennutkaan, hänellä on jonkinlainen turvamiehen koulutus.
Eihän se nyt sopisi, että LInnan juhlissa syntyisi catfight vessassa!
Totta turiset, osa puvuista on sen näköisiä, että niissä ei voi tehdä mitään järkevää. Minulla oli toki sen verran tavanomainen mekko, että siinä oli ihan ok olla, joskin laahuksen ollessa alhaalla sille tallottiin, ja laahuksen ollessa helman sisään käärittynä (sille oli kätevä kiinnitysnappi helman sisäpuolella, kaikkea ne ompelijat keksivät!) kengänkorot tarttuivat siihen jatkuvasti ja meinasin vetää lipat n. joka kymmenes askel.
Ehkä ne oikein prinsessa-kermakakkuseisesti puvustetut pidättelevät koko illan? Jos oikein muistiani tongin, en niitä pahempia hörhelötätsyjä vessassa kyllä nähnytkään...

Mielenkiintoista, palvelija vessassa. Josko se olisi helmojakin pidellyt. Ei vaan, varmaan se oli turvanainen. Eihän sinne kai kameroita saa laittaa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa