Pilvilinnojen rakentelu on vähän semmoista, että vaikka tietää, että rakennusaineet ovat turhan keppoiset ja ihan itse omassa päässä sorvattuja, niin minkäs teet, kun ei malta olla pystyttämättäkään, kun sopivat rakennuspalikat on käsissä ja selvä visio, millainen siitä voisi tulla. Joskushan linna voi pysyäkin, silläpä sitä ryhtyy aina uusiin projekteihin. Hankalinta kai on juuri se, että vaikka pilvilinnan nurkka joskus sortuukin, silti ihmispolon päässä säilyy visio ja usko vääntää aina vaan uutta pystyyn kunnes joku linna jossain kestää. Hyvä olisi, jos osaisi, ehken joskus taukoakin pitää, kunhan ei kokonaan taitoa hukkaa. Eipä sen rakennelman kestävyyttä kukaan luvannutkaan, mutta sehän se on pilvilinnoille tyypillistä.

Bussi, joka minut yleensä kuljettaa kustannuspaikalle, oli jäänyt hankeen matkan varrelle ja korvaava auto oli rikki, niin aina. Korvausauton keskiovet sulkeutuivat vain sammuttamalla bussista virrat ja seisottamalla pari minuuttia pimeässä, joka pysäkillä. Kukaan ei sanonut mitään seisontapimeyden minuutteina, bussissa vallitsi harras hiljaisuus, kuin henkeä pidätellen toivottiin yhteen mieleeen, että ovet menisivät kiinni ja matka jatkuisi, perille päästäisiin. Ja jatkuihan se, joka pysäkiltä. Niin aina.

Lapsesta saakka olen luonut itselleni sääntöjä: jos tämä onnistuu, niin sitten niin tai näin. Jos onnistun kävelemään astumatta käytäväkivetysten saumoihin, se tietää hyvää. Jos summamutikassa otettu pikkurahamäärä on tasan oikea, se tietää erityisen hyvää. Jos ensimmäinen vastaantuleva hymyilee, se tietää jumalaisen hyvää [tämä sääntö ei juuri koskaan toimi, paras unohtaa]. Jos jotain, niin sitten. Ehdollinen positivisti. On taitolaji valita ehdot tarvittaessa niin, että matka aina jatkuu.

Talvipäivän seisauspäivä. Huomisesta alkaen päivä on pidempi kuin yö. Pimeys väistyy, huomisesta lähtein jokainen hetki on valoisampi kuin edellinen. Onneksi joulu on pian ohi. Se hyvä puoli tässä on, että ruoka ei maistu, ei tule siis jouluähky, ei joulun jälkeisiä jumppalaihdutusnälkärääkkiviikkoja ja säästyy rahaakin.

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku, pitäisi vain uskaltaa.