Perfect eggs
Mansestadin urbaaneille autottomille on keskustassa syksystä, muistaakseni, lähtein ollut tarjolla Bilteman kaltainen tavarakeidas, Clas Ohlson. Keskeisestä sijainnistaan ja moniaisesta valikoimastaan huolimatta liikkeessä ei tarvitse tungoksessa tulla tuupituksi, perusmanselaiset kun eivät niin oudon nimiseen kauppaan mene, vaikka sen tuoteluettelokin on lähes biltemaattinen. Oolssonni on enimmäkseen ihan äijä mutta kaupan keittiövälineosastokin on naseva; mitä siellä ei ole, on isottelua ja turhaa keekoilua. Eilen melkein olin jo ostamassa esineen, jolla saa täydellisiä munia, kunnes muistin, että enhän minä enää sitä tarvitse, minähän käytän nykyisin pelkästään tekniikkaa.
Miten tulikin mieleeni; ajattelin eilen kantaa vähäisen korteni manselaisten kekoon vastaamalla kysymyksiin, joilla selvitetään, mikä on Suomen tyhmin kaupunki. Alun kangertelun jälkeen pääsin kyllä vauhtiin, mutta keskittymistäni häiritsi pahasti, kun toisella silmällä piti tarkkailla Peter Franzénia. Ne, jotka elokuvan katsoivat, tietävät, missä kohtaa tein testiä. Manse ei noussut listoilla, mikä laskettakoon Peterin syyksi.
Asiaan: tykkään reseptien keräämisestä ja jemmaamisesta ja minussa on viehätys keittokirjoihin, vaikka en juuri ruokaa ohjeista teekään. Sami Garamin keittokirja Aku Ankka : puolialaston kokki voisi tehdä poikkeuksen, sillä siitä selvinneisi usea mieltäni askarruttanut juttu, kuten miten valmistetaan haineväkeittoa tai muhennettua Punaisen meren merianturaa riikinkukonmunien, valkoisten tryffeleiden, kaakaopapukreemin ja villiaprikoosilohkojen kera. Erityisesti minun lapsen mieltäni aikanaan hämmensi, että miksi äiti koristeli kakut vasta paistamisen jälkeen, kun Mummo Ankka pystyi kätevästi paistamaan ne koristeineen. Niin, ja ne täydellisen kantikkaat munat....
Jos joku on säästynyt tiedolta, mitä nelikulmaiset munat olivat, niin tässä erittäin lyhyt oppimäärä: Aku työskenteli 70-luvulla museossa ja tiputti museon kokoelmiin kuuluvan kulmikkaan kiven, joka osoittautui kananmunaksi. Aku ja veljenpojat joutuivat sitten seikkailuun Etelä-Amerikkaan ja siellä hämmästyttävään laaksoon, josta munat olivat peräisin. Kaikki, jopa asukkaat, olivat kuution muotoisia laaksossa.
Nelikulmaiset munat ovat kiehtoneet useita mieliä ja ajatteluttaneet, että miksei tosiaan niin. Entä miten oikeaoppisesti kuutiomunista tehdään munakas tai kokkeli. Kokki Garam oli sitä mieltä, että kuutiomaisten munien paistaminen pyöreässä pannussa ei kertakaikkian käy ja teetti neliömäisen paistinpannun [mitenköhän sillä voi paistaa ympyriäisillä levyillä].
Nelikulmainen munakas valmistuu näin:
6 nelikulmaista munaa
2 dl kermaa
1 kulmikas sipuli
3 keitettyä kuutioperunaa
30 gr juustoa
Persiljaa, paprikaa, suolaa, pippuria ja öljyä
Riko munat kulhoon [luonnollisesti nelikulmaiseen] ja sekoittele rakenne rikki. Kerma ja mausteet sekaan. Kuutioperunat kuutioidaan sentin kuutioiksi ja sipulit puolta pienemmiksi. Neliskanttinen pannu kuumennetaan ja siihen öljyä ja perunoita ja sipuleita paistumaan. Munakasmassa perään ja sitä sitten työnnellään eestaas kunnes hyytyy ja sitten kansi päälle ja ootellaan. Kumotaan neliskanttiselle lautaselle ja päälle ripotellaan juustokuutioita, paprikakuutioita ja persiljaa.
GARAM, Sami
Aku Ankka : puolialaston kokki : Sami Garam kokkaa herkkuja Ankkalinnasta / [ruokaohjeet ja keittiövinkit Sami Garam] ; [valokuvat: Timo Viljakainen] ; [toimitus: Antti Hulkkonen ... et al.]. - [Helsinki] : Sanoma Magazines Finland, 2004. - 144 s. : kuv. ; 27 cm. ISBN 951-32-1714-0 (sid.)
Ruokaohje Nyt-liittestä [42/2004] ja Aku Ankka-tietämys Ankan toimittajalta Antti Hulkkoselta.
Jälkipuheet
Kyllähän noita neliskulmaisia paistinpannuja saa ihan kaupasta, tosin pohja on levyn takia pyöreä mutta se päällinen missä paistetaan on neliö. Valurauta tai alumiini johtaa sen verran mojovasti lämpöä että ei pienet muotoerot edes haittaa.
Keittokirjoista muuten parhaita ovat sellaiset joissa on jokaisesta ruoasta sen näköinen kuva että pelkästään siitä alkaa kuola valumaan. Sellainen keittokirja joissa näitä kuvia ei ole jää ainakin allekirjoittaneella huomattavan vähälle käytölle. Mitä nyt karjalanpiirakoita siitä tein mutta niiden ulkonäön jo tiesinkin.
Lasketaanko keittokirjoiksi muuten sellaiset joiden nimessä on "Suklaa" ja jokainen resepti sisältää puolisen kiloa suklaata ja riittävästi voita, sokeria ja kermaa? Ne on parhaita, ja itselläni kovassa käytössä.
Vielä enemmän kuin neliskanttinen pannu, ihmetyttää, että miten sellaisessa pitkulaisessa kalakattilassa keitetään levyllä yhtään mitään. Toisaalta, keitetty kala ei ole niiden joukossa, joita ajattelin koskaankaan valmistaa.
Ystäväni kertoi ottaneensa joskus kuvia ruoka-annoksista mainokseen ja sanoi, että niitä suihkuteltiin vedellä ahkerasti ja valaistiin sisältäpäin, jotta ne näyttäisivät fresseiltä ja värit kauniilta. Sillä olen lohduttautunut, kun omat tuotokseni eivät ihan vastaa kuvia. Ja sillä, etten tehnyt niitä ohjeiden mukaan.
Sain lukijapalautetta, että laitoskäyttöön saa pitkiä munia. Kätevää.
No ei vedellä suihkuttelu vielä mitään muttakun tuohon käytetään myös mm. hiuslakkaa.
No niistä annoksista ei ainakaan tapeltu kuvaajien kesken. Niinkuin olen ymmärtänyt teeveen kokkien tuotoksille käyvän. Miten niihin nuuten tehdään tuntien kuvauksen kestävä ikihöyry?
Mä itse olen ollu aikanaan firmassa, joka kuvas mainoksia telkkariin. Siinä käytettiin ruokaan pintarusketuksen saamiseen kivasti kuumailmapuhallinta.
Jossain kokkiohjelmassa [joita niitäkin katson jostain syystä] käytettiin sitä karamellisoimaan jälkkärin pinta, koska grilli olisi ollut liian hidas. Ohjelmissa pitäisi olla varoitus "älkää tehkö tätä kotona", sillä käsittääkseni liesituuletin imaisee aika halukkaasti ja tuhoisin seurauksin liekin varren.
Se sinun listasi innoitti minut tekemään oman kälylistani, mutta se on _niin_ nolo, että en arvannut julkaista.