Surullista mutta totta
Olen liian läheltä nähnyt, mitä seuraa, kun kiusataan. Kun ihminen ajetaan niin tiukasti muuria vasten, että ulospääsyä ei ole. Kun kiusaaminen tehdään niin taitavasti, että muut eivät sitä huomaa. Kun uhri saadaan tuntemaan syyllisyyttä kiusaajan teoista. Kun uhri ei uskalla puhua, tai ei osaa. Kun uhrin jokainen valveillaolon hetki kuluu siihen, että tarkkailee itseään, ettei anna aihetta. Kun uhri ei uskalla elää, kun hänen kaikki energiansa menee siihen, että yrittää olla näkymätön, mauton, hajuton. Senkin olen liian läheltä nähnyt, kun ei lopulta enää jaksanut, kun ulospääsyksi riitti vain äärimmäisyys.
Ovelinta kiusaamisen lajia taitavat vain ammattilaiset, pitkän linjan konkarit, jotka ovat hioneet taitonsa useissa mittelöissä. He eivät taistojaan häviä, sillä heidän haarniskansa on paksu, heidän kypäränsä ei salli pään kääntelyä, he ovat tavoittamattomissa. He eivät jätä jälkiä, sillä he osaavat lyödä niin, että tummuus ei näy, he lyövät vartaloon, sieluun, sydämeen. Uhri tuntee jäljet kuitenkin pahimmassa tapauksessa koko loppuelämänsä. Joku toinen päättää, että ei jaksa niin kauan.
Jos kiusaaminen tulee julki, nousee uhrin puolustajia vähän, sillä kaikki pelkäävät kiusaajaa. Yllättäen kiusaajan takaa nousee näkyviin nyökyttelijöiden armeija, hiljaa hyväksyvät peesastelijat ja ymmärtäjät, jotka takavasemmalta kuorona kannustavat alfaihmisen uskomaan oman voimansa ainutkertaisuuteen. Yleisestä hämmingistä puhtinsa imien jotkut piiskaavat vielä omat henkensä heittelemään pimeydestä piikkejä suuntaan jos toiseenkin purkaakseen omat kaunansa, katkeruutensa ja kateutensa.
Joku sinunkin tuttavistasi on uhri, joku kiusaaja. Tunnet heidät mutta et tiedä tuntevasi ja kuitenkin luulet tietäväsi.
Hän osti köyttä ja kauniisti kiitti,
kunnon köyttä, metri riitti.
Ja taas joku kaipaa, joku kaipaa taas.
Surullista Mutta Totta - Ne Luumäet
Jälkipuheet
Vanha nuoriso-ohjaaja tilittää: kauheata kiusaamiusta on katsella, vielä kauheampaa jos ei itse tee mitään. En voisi nukkua öitäni. Ja kamalaa, kun kiusaajat voivat kirkkain silmin sanoa, etteivät he kiusaa, vaan laskevat leikkiä.
Ei täällä nykyisessäkään "aikuisten" työssä aina helppoa ole, mutta lapset ja nuoret sitä vasta ovatkin julmia toisilleen.
Niin kauan kun on kilttejä, persoonallisia, erilaisia, liian samanlaisia, heikkoja, pieniä, pitkiä, lihavia, laihoja, poikkeavia, hiljaisia, puheliaita, herkkäuskoisia, hyväuskoisia, rajoitteisia, naisia, miehiä, niin kauan on myös kiusaajia. En tiedä, riepooko enemmän se, että joku kiusaa vai se, että joku tietää eikä auta vai se, että aina löytyy kiusaajan ymmärtäjiä ja ihailijoita.
Pinserilän kirjoittajaopiston käytävillä hiippailee tälläkin hetkellä toistasataa hiljaista hyväksyjää. Ainakin.
Huh, kiusataanko jotain blogin pitäjää? On se kumma, jos ei ihminen omassa nettipäiväkirjassaan saa jutella mitä tahtoo. Toisaalta siinä antautuu arvostelulle alttiiksi. Mutta arvostelu ja kiusaaminen ovat kieltämättä kaksi eri asiaa, usein kiusaaminen piilotetaan "rakentavaksi" palautteeksi.
Inhoja ovat inehmot toisilleen.
Kirjoittajaopistossa kuohuu: ensin kiusattiin, sitten alkoi loanheitto joka puolella aivan aiheen vierestä.
Muistuttaa jotenkin minua jostakin ajasta joskus kauan sitten. Ajoista, jolloin pidettiin kurahousuja ja räkä poskella muovilapiot tanassa uhottiin hiekkalaatikolla ja isoteltiin kilpaa. Suurimmat isottelijat olivat niitä uusimpien kurahousujen kannattelijoita, jotka mutu-tuntumalla kertoivat, miten asiat oikeasti sillä hiekkalaatikolla ovat ja kenen traktori on kauniimpi kuin jonkun toisen kumisaappaat.
Kukaan ei voisi asiaa paremmin sanoiksi pukea kuin sinä, Mea!
;-) minä olen niin paljon sillä muovilapiolla heristellyt.
"On se kumma, jos ei ihminen omassa nettipäiväkirjassaan saa jutella mitä tahtoo."
Sehän nyt olisi vallan kummallista, jos mielipiteensä saisi ilmaista vapaasti, työnsä asettaa ihmisten ihailtaviksi sekä paljastaa syvimmät ja synkimmät ajatuksensa - ilman, että lauma leukojaan louskuttavia, oman ilmaisutaitonsa vajavaisuudesta katkeroituneita, pahaa oloaan muihin purkavia tahi muuten vaan yleistä sananvapautta vastustavia räkänokkia pyrkii heittämään paskaa niskaan. Niin se vain on. Sulaudu joukkoon tai kärsi, sanoo Suuri Suomalainen Kansanviisaus.
Suuri Suomalainen Kateus on kauhia tauti, se laittaa viskomaan lokaa ympäriinsä. Voi syynä olla myös Suuri Suomalainen Minun Mielipide Ainoa Oikea Mielipide -syndrooma. Tiedä häntä.
Teppo: "Sehän nyt olisi vallan kummallista, jos mielipiteensä saisi ilmaista vapaasti, [..]"
Jos Hitler ei olisi saanut pitää yhtään puhetta, niin olisiko maailma parempi paikka? Entä olisiko joidenkin elämä ollut parempi? Kuinka monen ja miten? Selitä.
Johtuuko sitten tästä rasittavasta nuhasta vaiko vain allekirjoittaneen yksinkertaisuudesta, mutta pääparkani ei jaksa kehittää mitään kovin monipuolista vastaukseksi edelliseen. Koska esitin ajatuksen, että sananvapaus olisi hieno - vaikkakin liian usein lokaan poljettu - asia, esille nostettiin Hitler? Kyllä, Hitler aiheutti harmia, koska sai ilmaista ajatuksiaan. Sananvapaus on siis itsensä Pirun juonia ihmiskuntaa vastaan. Siitä huolimatta pysyn kannassani: ihmisen tulisi saada ilmaista mielipiteensä... ja tarkennettakoon nyt vielä: puhuin mielipiteen ilmaisusta _omassa nettipäiväkirjassa_. Minä ainakin tahdon sanoa omassa päiväkirjassani mitä mieleen juolahtaa. Järkeä toki saa käyttää siinäkin.