Näitä aamuja
Eilen pistäydyin miesten maailmassa. Kyllästyin kuuntelemaan sitä jonotus-Vivaldia ja menin kyselemään kameran laturia toiseen liikkeeseen. Ynsevähköinen myyjä ei halunnut huomioida minua, mutta sehän ei ollut yllätys: näissä tietotekniikkapainotteisissa palveluhuoneistoissa se on vallitseva käytäntö, arvailinpahan joutessani aikaa, kuinka kauan myyjä kehtaa puhua joutavia miesasiakkaiden kanssa ennen kallistumistaan puoleeni. Taivuttuaan lopulta kysymään tarpeistani vastasi oskari alentuvasti, että Canon Ixus 400 on jo menneen talven kauroja ja siihen saattaa saada laturin jostain huoltoliikkeestä, ehkä. Ja että kaupoissa vielä myytävä Canon Ixus 500 käyttää ihan erilaista akkua ja siis myös laturia. [Että pitikin heti aamusta muistua tämäkin mieleen.]
Tänään herättyäni mustaan aamuun zombielin unihiekkaisin silmin kahvinkeittimen päälle, naps, suihkuun, aamun lehti ovelta: aargh, jo toinen aamu ilman painomusteen tuoksua, ilman näppeihin tarttuvaa väriä, ilman Aamulehteä. No, onneksi on blogit.
Onpa somaa, kun naapurin pojat Lapanen ja Rukkanen ovat päässeet julkisuuteen ja siitä intoutuneena julistautuvat Hervannan parhaaksi blogiksi. Nyt on ihan pakko lainata Rukkasten omaa slogania ja sanoa, että se on voi voi: masennanko Kynsikäs von Vanttuun haalarin alla sykkivät syömmet, jos kerron, että Hervannassa on yksi jonkunkin verran suositumpi blogi? Eisevväliä, kerron sen silti: omenapussissa on rouskutettu jo aamupäivällä poikain mainitsemat lukijamäärät ja kun seuraavaan päivään on yhtä lyhyt matka kuin Atlantiksesta Tumppiin, ollaankin täällä panomeussissa jo triplattu tämän sinänsä oivallisen Hanskaparin kävijämäärä. Parhaus onkin sitten toinen juttu ja aina niin kovin suhteellista. [Ettäkö vaatimattomuus kaunistaisi? Missä sitten on kaikkien vaatimattomien kauniiden naamat lehdistä?]
Ainiinjoo, se lehti oli sitten keittiön pöydällä: aamuautopilottini oli sen ensitöikseen napannut ovesta ja heittänyt pöydälle.
Niin ja terveisiä liikennelaitoksen suunnittelijoille: on tosi hyvä idea ajeluttaa nivelbusseja tyhjillään päivän hiljaisina aikoina ja laittaa aamuruuhkiin ne pienet bussit: kun seisoo takaoven syvennyksen rappusilla, ei tarvi tunkea tuhannen tungoksessa tietään ovelle poistumispysäkillä päästäkseen ulostautumaan. Jonkin verran helpottaisi myös, jos sen oven tosiaan avaisi pysäkillä.
Hyvin lähti tämäkin päivä. Huomenta vaan.
Jälkipuheet
Huomenta vaan!
On pitäny jo monen monta kertaa avata tämä tämmönen ikkuna, josko ehtisin sanomaan oman kommenttini tästä sinun blogista. Siis ennenko jostain (?) syystä hävität tämän mahollisuuen.
Totta kai maar on makuasioita, mutta kyllä tämä minun mielestä on parhaasta päästä, ellei paras blogi, mitä olen lukenu. Ja luen paljon, koskapa en ite kykene näihin tekniikanihmeisiin.
Aamut alkaa hyvin, kun on päivitettyä versiota ja jälleen kerran hyvin kirjotettua tarinointia. Sulla on kerta kaikkiaan ajatus ja näppis hallussa. Lisähihkutukset siitä, että oot samasta kaupungista, jossa ite oon asunu vasta neljä vuodenaikaa.
Voi hyväntähen, nyt joku sai minut vallan punastumaan. Juuri tällaisten palautteiden tähden minä jaksan kirjoittaa ja pitää tätä ikkunaa tässä välissämme raollaan.
Kiitos. Tämäkin päivä sai ihan uuden ilmeen. Tämmösen :D
Hmm. Laturista tuli mieleeni, että unohda se originaalilaturi. Hae halpakaupasta yleisvirtalähde, jossa on säädettävä jännite ja käännettävä napaisuus. Yleensä niiden liitinviuhkassakin tapaa olla sopiva liitin jo valmiina. Luulisi tällä hoituvan. Insinöördit korjatkoon jos tarpeen, he ovat täällä sitä varten.
Nyt ei sitten tarvitsekaan kuin ymmärtää, että mitä ovat yleisvirtalähde, säädettävä jännite, käännettävä napaisuus ja liitinviuhka. Ja miten härdelliä käytetään, onko siinä kolo, johon akku työnnetään?
Missä on inssinörde silloin, kun häntä eniten tarvitaan? Missä?
Lukaisepas sähköpostisi, yritin siellä valottaa asiaa vähän lisää.
No minäpä lukaisen. Oletkin ihka ensimmäinen, joka uuteen osoitteeseen hoksasi laittaa postia.
Kiitos!
Tuliko Mealle laturista asiat selväksi?
No jo vain tuli!
Eilen pistäydyin miesten maailmassa
Juuri tuollaiset stereotypiat ylläpitävät noitä vitun stereotypioita ja etäännyttävät miehiä ja naisia toisistaan tässä maassa ainakin henkisesti. Vaikka eipä nuo stereotypiat minua haittaa. Minä kun en kai ole mies. Tekniikka ei kiinnosta paljon paskaakaan vaikka olenkin kai stereotyyppisesti ja muiden mielestä nörtti. It:kin kiinnostaa ihan toisella tavalla kuin kapitalistisessa markkinahumussa, jossa on myytävä uutta vempainta versio numero 99.99. Mutta homohan se oli It-alan alullepanijakin: Alain Turing.
En minä nimittele niitä miestenmaailmoja niiksi siksi, että ne olisivat jotenkin miehille tarkoitettuja ja niinku ylevämpiä ja mystisempiä, noup. Vaan siksi että miesten maailmat sulkevat itse itsensä omaan maailmaansa, sulkevat naiset pois alentuvalla asenteellaan. Miestenmaailmoja hallitsevat miesmyyjät. Eikä se siis mitenkään harmita, jaksaa aina vaan huvittaa, että se on ja pysyy.
Miesten maailmoja ovat tietotekniikkamyymälät ja tanakasti ihan itse sitä useimmat kohtaamani miesmyyjät pitävät yllä: naista ei juurikaan huomioida ja jos nainen siitä suivaantuneena menee piruuksissaan miehen kanssa liikkeeseen saadakseen osakseen palvelua, miesten maailman miesmyyjät puhuvat kyllä sille vieressäni seisovalle mykälle miehelle ja vastaavat hänelle, vaikka nainen vieressä tekee kysymykset. On nimittäin kokeiltu. Autokauppa on toinen samanlainen. Samaa linjaa jatkavat kaikki tuki- ja helpdeskit, asennus- ja korjaamo- ja remonttireiskat. Jos asia koskee yhtään tietokonetta-, puhelinta tai mitä tahansa konetta, niin helposti on kuultavissa ylimielisen kyllästynyt miesääni, joka kysyy, että onko töpseli seinässä.
Myyttien ylläpitäjinä kunnostautuvat erinomaisen tehokkaasti blondivitsit, joita minun mielestäni saavat kertoa vain blondit itse. Niinkuin minä.
Joo. Sanon. Vaan vielä, että. Kun joku kirjoittaa "Miehet sitä tai tätä" se aiheuttaa minussa melkein automaattisesti vastareaktion: eipäs kuin juuri päinvastoin. Minä en nimenomaan ole sitä. Koska ihmisenä en halua, että minua lokeroidaan. Minä olen ihminen. Pienellä i:llä. Mutta jos kerran nainen laukoo, että miehet sitä, miehet tätä - edelleen jatkoit toitottamista miehistä ja miesten maailmoista. Niin koen, että minua lokeroi joku joka ei tunne minusta yhtään mitään. Ja jos se on nainen, niin joudun kokemaan, että se ei pidä minua miehenä, koska en ole hänen määritelmiensä mukainen. Siksi tuollaiset uskottelut saattavat johtaa siihen, että roolimalleja omaksutaan, koska luullaan, että ne tekevät miehisemmiksi. Jos olet itse ennenkaikkea ihminen. Niin etkö tunnista samanlaista puolta itsessäsi? Että aina kun saat lukea lehdistä, että 'naiset tätä ja tota' niin koet, että sinua lokeroidaan? Tai tietysti jos luet itsetuntoa siveleviä naiset sitä ja tota (parempia), niin uskottelet, että se on totta. Mutta skeidaa sekin on. Ja se sitä vasta onkin ;)
Nimi on ilman iitä, Alan Turing. Teki itsemurhan, en yhtään ihmettele.
Mutta onko Mea oikeasti blondi vai ainoastaan blondimielinen?