Käsityöllä ja vaivalla
Eilen töistä lähdettyä suunnistin kaupungille, kun oli muka asioita. Tiesin, että on, koska koko päivän ajattelin, että pitää mennä. Kun on niitä asioitakin. En sitten kuitenkaan muistanut keskustassa yhtään, että mitä asioita. Enkä muista vieläkään muuta kuin, että piti muistaa jotain. Useimmiten muistamattomuuteen auttaa, kun palaa sinne, missä asian viimeksi muisti, mutta en muistanut sitäkään, missä se tapahtui. Töissä varmaan, mutta sinne en takaisin tokikaan sen tähden viitsinyt lähteä, eikä se nyt edes ollut varmaa, muistinkokaan sielläkään. Mutta koska kerran kaupungilla olin, niin piti jotain hyödyllistä tehdä, olisi vähän niinkuin touhukkaampi olo, ajattelin. Katselin sitten tavarataivaisiin sillä silmällä, että niitä joululahjoja voisi nyt miettiä vakavasti. Nyt eikä ensi kuussa, jolloin koko kaupunki on tuskissaan sitä tekemässä. Kaikkea kun ei itse osaa tehdä, vaikka itsetekoiset lahjat olisivat mukavampia antaa. Niiden mukanahan ojentuu enemmän kuin se tavara, joka muuntuu lahjaksi varsinaisesti vasta siihen ammennetun henkilökohtaisuuden ja vain saajalle uhratun ajan, ajatusten ja välittämisen marinaadissa muhittuaan. On tietty niitäkin lahjoja, joita ei voi paketoida; lämpöä, rakkautta, ystävyyttä, hellyyttä, lojaalisuutta. Siltä saralta ei vaihtoehdot lopu.
Kokeilin uutta, pientä ja kasevaa kameran jalustaa ja otin harjoitteeksi pimeässä kuvia. Suurin osa olikin tosi pimeitä ja tärähtäneitä, koska kylmä tärisytti käsiä ja kädet kameraa. Kohtuullisesti onnistui kuva Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkarannasta.
Käsityöstä tulikin mieleeni, että ihan kohta tulee minulle mies kylään. Otin jo sukan pois ovikellosta, että tuo saa soitettua tulonsa julki. Reiska tulee kalupakin kanssa ja vaihtaa särkyneen tilalle uuden. Luulenpa että tulee olemaan ilo silmälle. Ne kauniin kiiltävät hana ja lavuaari.
Poikien on kai joskus vaikea keksiä tytöille lahjaa ja päinvastoin. Helpotan tehtävää: tässä yksi varteenotettava vaihtoehto.
Jälkipuheet
Myöhäistä kysyä ja kehua, mutta teräksinen
kylpyhuonetiloissakin on tosi kähee! Niin kysyä,
että laitatatko sellaisen?
Kiitos videosta, nauratti kohtuullisesti! :-P
T.I.L.A on oikeassa, mutta kun ei löytynyt oikean kokoista teräksistä, kun kivitasossa on tietynlainen reikä ja olisi sitten mennyt kivetkin vaihtoon ja se nyt olisi jo ollut kohtuuttoman kallista.
Eikö vaan, Marjut, olekin niin että käytettävyys se on joululahjoissakin aika merkittävä pointti.
Juu, käytettävyys ennen kaikkea, pätee myös joululahjoihin - käyttäjäkokemuksesta nyt puhumattakaan!
Veit jalat suustani. Mikään kuulopuhe tai naköhavainto ei korvaa omakohtaista käyttäjäkokemusta, jota taas ei saa kuin avaamalla paketteja. Tai voi sitä avata yhtä ja samaa pakettiakin, hyvä paketti kun sisältää aina yllätyksiä.
Paketti oli oikein hieno. Saakohan sitä muissa väreissä? Liikeradat kyllä olivat oikein paikallaan. Kiitos, Mea!
Ollaan nyt vaan tyytyväisiä tähän väriin. Ainakin me, joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mutta sinulla on: jospa näytät vähän sienestäjä-kokki-hieroja-jne:lle paketin mallia, niin saat yksilöllisesti sovitetun sisällön mieleiselläsi värillä.
Lahjoista tuli mieleen yksi hauska linkki, voit käydä testaamassa mikä kodinkone olet.
http://www.eon.fi/kamppanja/index.html
Minä olin tulisieluinen silitysrauta. ;-) Autoissa olin vain tylsä nissan.
Hah, juuri testasin: olen ilmankostutin. Pitää niin paikkansa.
Kateudella katselen yökuvia. Olen yrittänyt pimeässä näpsiä otoksia (ilman jalkaa), mutta surkeita ovat. Tarttis varmaan hankkia jalustin, mutta onko niitä sellaisia käsilaukkumalleja?
Ei se ilman jalkaa ole minulta onnistunut koskaan, eikä kyllä suurin osa jalallakaan. Ja tämä näppärä pikkujuttu on nimenomaan käsilaukkumallia ja helppo ja nopea pyöräyttää kiinni. Niitä on useammanlaisia, tämä on sellainen, jossa on muotoiltavat jalat. Erityisen kätevä.
Meillä on sitten samanlaiset jalustimet :) Kannattaa käyttää aikalaukaisinta jalustimen kanssa, koska muuten kuvaimen napin painallus aiheuttaa kameraan liikettä.
Tulipa tuosta lahjasta mieleen, että jos linkittämäsi lahja nyt niin kiva on, niin kelpaisiko jos sellaisen lataisi Internetistä?
Erittäin hyvää viikonloppua Mealle.
Tuossa tammerkoskessa on jotain äärimmäisen pelottavaa. Näin siitä painajaisia joskus alle kouluikäsenä. Vieläkin se kavahduttaa. Olen miettinyt, että voisiko se johtua siitä, että siinä on jyrkät reunat (kiveys) ja tummaa vettä. Samaten se voimala. Olisi ihmeellisessä tilassa (sinne tippuessaan ennen voimalaa), ei voisi kavuta rannalle, mutta ei voisi vajota pohjaankaan. Vaara olisi joutua "imaistuksi" pohjalle joko itsestään tai pinnalla pysyttelemistä väsähteenä. Huh, pitää joskus pohtia mitä symboliikkaa tuossa voisi olla takana.
Kiitos, hyvä idea tuo aikalaukaisimen käyttö. Se painalluksen liike teki tosiaan joka toiseen kuvaan varjon, jota en heti huomannut kameran näytöstä tarkistaessani.
Tammerkoski pelottaa minuakin ja juuri nuo samat kauhukuvat katselen aina, kun ylitän synkän virran. Pelottavinta on voimalan pyörteet. Joka vuosi sinne joku hyppää kuitenkin tieten tahtoen tai putoaa vahingossa sillan kaiteelta.
Se on avuttomuus ja kontrollin menetys, joka niin hirveää Tammervirtaan joutuessa olisi. Ei tietenkään lähestyvä ikävä loppukaan kivaa olisi. (Nyt on hieman mieli maassa ja vitsit vähissä. Sain tänään tietää, että Richard Sainct on kuollut kesken faaraorallin. (Endurokuski))
Aina sitä oppii uutta, olin nimittäis siinä luulossa että naiset eivät kauheasti välitä pitää boksereita, tosin ovathan nuo kivan punaiset eikä lainkaan mummoväriset. Vai onkohan noi päällyshousut eikä alushousut? Shortseinahan tuon tapaisia näkee naisilla. Täytyykin pistää muistiin ja seuraavaksi kun pitää ostaa naiselle lahja niin ostan tuollaiset.
Ne on aika södet, eikö? Kyllä niillä pikkujouluissa kummasti tipitiitä menisi. Mutta kokonaisuushan se vasta ratkaisee tässä, niinkuin muissakin sydeemeissä. Eli miten lahja annetaan ja sen tapaisia juttuja.