Mitä mielessä?
Luin eilen jompaa kumpaa perjantain iltalehdistä ja otsikko Esa ja Tua Tikkanen eroaa sai minut kommentoimaan ystävälleni, että oho, eikös tämä Esa ole juuri se, joka lähti sinne jonnekin kauas, miten se noin nopeesti loppui. Johos ystäväni hiukan hämmentyneenä, että miten niin, mitä sä nyt höpötät. Ja minä, että no kato ite, Esa ja Tua Tikkanen eroaa. Ystäväni katsoo lehteä ja minua ja sanoo, että Esa ja Tua Tikkanen avioon. Onko minulla vakavahko lukihärö vai olenko vain pahemman luokan pessimisti.
Minulla oli eilen monia hyviä blogittamisen aiheita, mutta nyt en muista yhtäkään. Olen siis myös joko huonomuistinen tai sitten itsekritiikkini on aaamuisin suurempi kuin mielikuvitukseni iltaisin.
Tänään lähetän sydänlämpöiset ajatukseni miehelle, joka kutsui minua pieneksi pirpanaksi ja jonka perässä kuljin silmät loistaen kunnioituksesta, ihailusta ja rakkaudesta, koska sieluani hiveli hänen sanomansa, että iskän pirpana on tytön näköinen iskän poika. Isänpäivän kunniaksi: Mistä on hyvät isät tehty?
Jälkipuheet
Mä teen samanlaisia "freudilaisia" lukuvirheitä aivan jatkuvasti. just äsken luin verkkohesarista " Mellakat pysäyttivät panotyöt Kiinassa" ja ehdin pohdikella pitkän tovin kiinalaisparkojen panotaukoa ennen kun rupesi kellot soimaan.
Ja miksi niitä tekee toistuvasti, lukee uudelleen ja uudelleen sen saman sanan väärin. Samaako se lie, että joitain asioita ei muista koskaan kuulleeensakaan, saati sanoneensa, ennen kuin osoitetaan vaikka itse lähettämällään sähköpostilla näin sanoneensa.
Mitähän kaikkea sitä onkaan väärin lukenut ja eteenpäin kertonut ja kuinka tyhmäksi itsensä siten osoittanut.
Samaa tapahtuu meidänkin perheessämme. Jatkuvasti. Ei olisi pitänyt syödä niin paljon sitä naudanlihaa 90-luvulla.
Niin, se naudanliha, sehän se olikin, tottamooses. Ja sitten vielä syötiin maksalaatikkoa ja A-vitamiinia tuli loppuiän tarpeisiin, mitä lie sekin vaikuttanut.
Viimeisin ohiluku: elokuvan "8mm" esittelyotsikko Valossa lukeuti minussa "Kiteyden ytimessä". Ja ehdin jo ajatella, että hienosti kiteytetty otsikko, jossa osattu kuvata kaikkein pienin selkeästi kuviteltava osanen, kiteen ydin ja siitä vielä adjektiivistety asia. Pitkällinen ihkuminen ihan hukkaan, sillä siinä luki "Kipeyden ytimessä".
"Ja miksi niitä tekee toistuvasti, lukee uudelleen ja uudelleen sen saman sanan väärin."
Siksi, koska ihminen ei lue sanaa, vaan näkee sen. Jos sanan näkee ensimmäisellä kerralla väärin, sen hyvin mahdollisesti näkee uudemmankin kerran väärin.
Koulussa oppii kaikennäköistä kivaa ihmisistä(kin) :)
Ja tämänkin voi sitten laajentaa sanoista ihmisiin: ihminen ei lue merkkejä toisen käytöksessä, vaan näkee ihmisen sellaisena kuin itse haluaa nähdä. Eikö?