Hirveää
Eilen on menopaussista kysytty hirvipaistia tai reseptiä. Sikäli osui kerrankin oikeaan osoitteeseen tiedonhakija, että minä tosiaan olen kerran tehnyt hirveän hyvää paistia, jota vieläkin muistellaan merkittävissä piireissä lämmöllä. Muistan minäkin hakeneeni ohjeita netistä ja törmäsin siinä yhteydessä Tosimiesten keittiöön, josta myöhemmin olen ammentanut muutamia herkkuhetkiä, mutta hirvipaistini ei heidänkään ohjeestaan saanut innoitusta. Kaikki muutkin ohjeet vaikuttivat liian monimutkaisilta tumpelolle. Hellapoliisia ei silloin vielä ollut, joten kysyin jotain taidoilleni sopivaa helppo-ohjetta ystävättäreltä, joka on tunnettu merkittävistä kauhanvarsitaidoistaan. Aika hyvän sainkin, mutta vaatihan se yksinkertaistamista, sillä minulle kalapaikkojen paistaminen on jo haaste. Ystävän neuvot pohjana ryhdyin sitten toimeem.
Pakastimesta edellisenä päivänä sulamaan otetun veljeltä saadun paistin möhkäleen kärväytin voissa ja kovassa hönkässä rautapadassa kieritellen niin, että joka kylki sai hiukan väriä. Nostin köntsän padasta, hieroskelin pintaan suolaa ja käärin sen ameriikan pekoniin. Asettelin varovasti takaisin pataan, lorottelin riistafondia päälle sekä lihalientä ja loraus punkkua kostukkeeksi. Kansi päälle ja uuniin. Lämpöä riittävästi. Lihalämpömittari olisi sopinut kylkeen, mutta paistui se ilmankin. Silloin tällöin kurkistin kannen alle, ettei kuivunut ja valelin hellästi samalla. Sai muhia kauan ja hartaasti. Jossain vaiheessa lykkäsin kermaperunoita samaan uuniin. Ja taas ooteltiin. Ja valeltiin. Odottamista helpotti Chateau Pech-Lattin maisteleminen, jota viisaasti olin hankkinut pari pottua ja ottanut ne ajoissa hengittämään. Hirveän huikeat aromit löyhysivät jo keittiössä ja sitä täydentämään pyöriteltiin luomuviinin runsasta ja keskitäyteläistä makua suussa. Parin lasillisen jälkeen sopi ottaa paisti uunista ja antaa sen asettua hetki. Paremmat lautaset ja aseet ja ne ainoat viinilasit olivat jo pöydässä ja puuttui vain tuli kynttilöistä. Tunnelmaan sopiva musiikki hiveli korvia. Ja sehän oli siinä. Sitä muistellaan vieläkin. Ja toivotaan, että velipoika pääsisi taas ihmiskoiraksi hirvimettälle.
Juu tiedän, kuvassa on poro, mutta kun ainoa ikinä näkemäni hirvi oli jo kaukana, kun toinnuin eläimen valtavuudesta ja sain kameran esiin. Niin aina.
Tänään joku on omenapussin seitsemäskymmenesviidestuhannes lukija. Skål på den saken.
Jälkipuheet
Me (siis minä ja puolisoni hieroja/kampaaja/remppareiska/hamsteri) päätimme, että tänä vuonna ei meidän joulupöydässä karjalanpaistia näy, vaikka kaikki esi-isäni ja -äitini kääntyisivät haudassaan. Se on nimittäin epäonnistunut joka jumalan vuosi jollain tapaa.
Tänä vuonna meillä syödään porokäristystä. Paljon parempaa ja helpompaa. Ja jotenkin jouluista ajatella, että tuossa se petteri-vainaa nyt tekee vielä viimeisen hyvän palveluksen joulupukille.
Hirveä olen saanut vain kerran, kun maatalon tytär ystävättäreni tuli pihviainesten kanssa kylään. Voi hyvänen aika, että se maistui. Hyvältä nimittäin, ellei jopa taivaalliselta.
Hitsipilli MaryB, ihan ekana täytyy sanoa, että olin jo hiukan ihmeissäni, että minne sie oot hävinny, kiva nähdä taas.
Miten karjalanpaisti epäonnistutaan, en epäile, etteikö niin voisi menetellä, olen kuullut vastaavasta tapauksesta, mutta miten. Ei kai siinä ole kuin ne lihat ja pippurit ja vesi ja paisto? Poronkäristys on muuten seuraavaksi taivaallisinta apetta hirvipaistin jälkeen. Ja se on niin helppo tehdä, että jopa minä pystyn sen joka kerta tekemään onnistuen. Siihen puolukkahilloa ja perunamuusia tykö, niin jo vain.
Kävin täällä taas, mutta koneeni nieli koko tekstin. Uusiksi: Mea-kulta, en mie hylkää, lukemassa käyn, mutta töissä minua juoksuttavat juuttaat. Ilkiöitä. Kotona taas hamsteri vie ajan. Täällä minä aina rouskuttelen kuitenkin omenapussin eväitä.
Karjalanpaisti jää meillä aina sitkeäksi, luulen, ettemme osaa siihen ostaa oikeanlaisia lihoja. Mutta mitäpä tuota itkemään, koska kärvennys on parempaa. Ja on ainakin mieluista ruokaa, sitten kun saa yölläkin syödä.
Jaa hamsteriksi sitä nykyisin kutsutaan;D
Kärvistyksessä on se hyvä puoli, että se on kevyttä, ei ole rasvaa, ei jauhoja, ei kermoja ja silti juuttaan hyvää. Minä teen sen ihan reippaasti kaupan pakastealtaan kärvennyslihasta ja hyvää on.
Jouluna saa jäädä wagnerin ahteri minultakin, kun ei niin pientä porsasta olekaan, jolla olisi minulle sopivan kokoinen kankku.
Pitäiskö pyytää turistilta karjalanpaistiohje ja sopivat loitsintasanat lihatiskille? ;-)
Puoliso muuttuu hamsteriksi silloin kun alat siirrellä omia tavaroitasi pienempiin nyssäköihin, roskikseen ja kierrätykseen, että sen tavarat saavat tilaa. Ahdistaa kun toinen tahtoo säilöä ja toinen tahtoisi päästä lopustakin krääsästä eroon. Saat arvata kumpi on kumpi.
Olisko tämä remppareiska sitten vielä se hamsterikin, kun kerran sienestääkin. Mutta onhan siinä se hyvä puoli, että pysyy huusholli särpimessä.
Minä en uskalla puhua lihatiskillä mitään, ostan valmiiksi pakatun lihan, jonka päällä lulee Karjalanpaistilihaa. Pihvit menee aina ylikypsiksi, joten kaikki pata-kattila-ruuat sopii mean keittiöön.
Hirven kanssa kuuluu muistaakseni viherpippurikastike.
Kuulostaa hyvältä. Mutta tuosta liemestä tuli niin hyvä kastike, että synti olisi sitä ollut jättää käyttämättä. Ei kaivannut mitään.
Kastikkeet ovat muuten ruokien kuningattaret. Mikä tahansa on hyvää, kun sen päälle laitetaan runsaasti hyvää kastiketta.