Ensimmäisen kynttilän päivä. Se päivä, jolloin monessa parisuhteessa on rakoiltu ja jompikumpi katuu pikkujouluheittäytymisiä pikkuhuppelissa pikkuseikkailuun ja on onnistunut ehkä nostattamaaan pikkuriidan työkaverin kanssa ja pikkuselkkauksen parisuhteessa. Selvittyään pikkupakkasesta pikkutunneilla kotiin ja pikkuhiljaa heräiltyään eiliseen tai tänäiseen aamuun on pikkujoulujuhlija valmis katumaan kaikkea muistamaansa ja varmuuden vuoksi sitäkin, mitä ei muista.

Minulla ei työpaikan tai muunkaan harrasteen parissa ole pikkujouluhippaloita, mutta olen joskus ollut ja nähnyt ja kuullut, miten vuoden huolella kasvatetut pinnanalaiset jännitteet saattavat muuttaa pintakiillon kovinkin himmeäksi. Olen nähnyt senkin, miten on yritetty tuoda puolisot mukaan firman pikkujouluihin. Huonoin tuloksin, sillä niissä tilanteissa ei ole kivaa kellään. Näinä aikoina helposti unohtuu se, että suhteissa oma tila on suotavaa suoda ja keskittyä kasvattamaan keskinäistä luottamusta, välittämistä ja toistensa kunnioittamista. Se ei ole mikään pikkujuttu.