Virkanaisen heikko hetki
Virkanainen istui kokouksessa kuunnellen innostuneita puheenvuoroja jonninjoutavista asioista ja ihmetteli, että kaikkea sitä täytyykin kuunnella ja hymyillen ottaa vastaan. Samaa tyhjän jauhamista. Ja ihan hiukan taas ihmetellen sitä, että jotkut eivät ilmeisesti tosiaan näe kuin itsensä ja oman kauniin napansa. Ja sitä, että maailmassa on aina niitä, jotka tekevät ja liian paljon niitä, jotka käskyttävät ja ottavat lopulta vielä kunniankin itselleen. Aina, tavalla tai toisella. Aina on niitä, jotka väistyvät ja niitä toisia, jotka kävelevät yli, jollet väisty. Kuin nyrkki iskeytyi virkanaiseen yhtäkkiä turhautuminen ja masennus. Kiukku iski virkanaiseen kuin lapasessa oleva paleleva nyrkki sohjoon.
Virkanainen huomasi olevansa aivan liian nainen olemaan virkanainen. Nainen tunsi itsensä yksinäiseksi kuin paleleva paatti hyisessä meressä.
Nainen istui kokouksen jälkeen huoneessaan ja itki ihan vähän. Kun hänen olisi pitänyt olla polkemassa jalkaa lattiaan ja kiljumassa vääryydet suoriksi.
Jälkipuheet
On vaikeampaa
kuin mitä luulisikaan
olla ihminen.
Ymmärtää, kestää, tehdä:
hyvän naisen kirous.
Jälkeenpäin
Haavat kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
- Tommy Tabermann
Joskus kun nyrkkien iskut eivät riitä kaatamaan, otetaan käyttöön isojen poikien aseet. Silloin sitä itkee vähän enemmän ja joutuu miettimään alkaako kyynelten jälkeen polkea jalkaa vai lähteekö häntä koipien välissä kotiin. Minä päätin polkea jalkaa. Ja vetää turpiin.
Mielenkiintoista, tuo Anonyymissa kertomasi, jään odottelemaan, mitä jatkossa seuraa. Vaikka tuntuu, että koskaan ei voi pieni ihminen pärjätä isolle koneistolle, niin aina joku saa oikeuttakin. Ja jos ei lähde katsomaan, niin ei voi nähdä. Onnea taistoon!
Suorastaan loistava kuva. Sateinen, myrskyisä ja sumuinen meri, jonka sivussa iso laiva lepää.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että sinussa on ainesta valokuvaajaksi siinä missä muissakin ja enemmän kuin joissain.
Kiitos, arvostan sanojasi. Omissa kuvissasi olet vanginnut asioita, joita minäkin olen tavoitellut. Kuvista huomaa, että katsomme kameran läpi maailmaa hiukan samalla silmällä.
Laivakuva on yksi rakkaimmista otoksistani siitä välittyvän tunnelman hyvinkin vastatessa sitä, mitä näinkin.