Perjantaina olin kameran kanssa menossa kokeilemaan onneani, josko onnistuisin valoviikkojen avajaisilotulituksen kuvaamaan. Ei onnistunut, koska en päässyt koskaan sinne asti. Polkuni vei seikkailuihin toisaanne. No ei ne kuvat olisi kuitenkaan onnistuneet ja toisaalla oli hauskempaa. Surullista sen sijaan on, että Schimanskia ei ole enää. Ja kotiin tullessa sitten taas neuvoin lyhytliisattua kumijalkaa kääntymään "vaseikuoikeelle".

Eilen kapungilla olisin puhunut vaikka kenen kuntavaaliehdokkaan kanssa vaikka mistä, jos joku olisi ymmärtänyt tarjota soppatykkihernaria. Jos mikä, niin se on hyvää ruokaa, sen äärellä lusikoidessani voisin hyvin kuvitella kuuntelevinani vaikka minkälaisia vaalipuheita. Ei näkynyt tykkiä, paitsi illan pimetessä tyhjää tykkiä näin vietävän pois. Missä se oli silloin, kun sitä eniten kaivattiin. Harmitti. Niin se ehdokas; kukaan ei sitten ilmoittautunut, joten tein ratkaisun ihan itse. Sellaisen varman päälle -ratkaisun, josta ei aiheudu haittaa, jossei hyötyäkään, eikä ainakaan kukaan väärä mene minun äänelläni valtuustoon.

Näin viime yönä kammottavaa painajaista; olin siinä Lopos-Miljonääri-Jussin kanssa, mutta onneksi se ymmärsi hyljätä minut. Päästäkseni tuosta kauhukuvasta ryhdyin ronklaamaan vähän omenapussin arkistoja. Meinasi karata sekä mopo että kuski, mutta onneksi ymmärsin ottaa heti kärkeen kopiot alkuperäisistä. Kaikenlaista ne painajaiset teettävät.

Niin, miten se nyt olikaan, alkaako viikko sunnuntaista vai päättyykö. Minulla se tuppaa olemaan milloin mitenkin. Tänään tuntuu alkavan. Ja ihan hyvin jopa. Eli viikonaluksi tällaista.