Ärsykkeistä
Hillitty kukko nostaa muutamia rumia sanoja esille kaikkien maailman ärsyttävien sanojen joukosta. Ymmärrän leiska-sanan tuottaman tuskan, sillä vaikka sanana an sich se on äärettömän kätevä ja kertoo kaiken, minkä 18 selittävää sanaa yhteensä, se kuulostaa kuitenkin sylkäisyltä.
Ja miksiköhän. Sehän on hyvä sana. Ärsytys johtunee osin siitä, että kun joku hyvä ja helppo sana, jonka jokajaana ja -janne muistaa sen jo kerran kuultuaan, pesiytyy kieliin puhujille, jotka eivät sanaa ammatissaan tarvi eivätkä aina edes ymmärrä, mutta sanan koetun hienouden ja siitä asian päälle siilautuvan pienen keikailevuuden vuoksi mielellään sanalla snobbailevat, se kärsii tylyn kohtalon ja muuttuu ansiotta ärsyttäväksi. Vaikka se on edelleen asiassaan hyvä, on lievästi kiduttavaa kuulla kymmenennen kerran sitä toistettavan. Samassa sarjassa ovat "visio", "missio", "reunaehto" ja "rajapinta".
Jälkipuheet
Tahtotila on kanssa aikamoinen hirviö.
Juurikin näin. Vaikka ihmisillä on tahtotila, ei palveluresurssien kohdentaminen aina onnistu. Silloin olisi jalkautettava arvot.
Olen aina saanut suurta nautintoa siitä, että vanhan Nykysuomen sanakirjan mukaan yksi selitys "visiolle" on "harhanäky".
"Mulla on aika hyvä visio siitä miten me saadaan tää it-firma tulevaisuudessa menestymään..."
You got that right, buddy.
Kuulin kaverilta, että nyt heillä puhutaan "roadmapeista". Niistä en tiedä mitään, ja minun taidoillani ei kannata minulle niitä käteen antaakaan tai ollaan harhanaäkyjen varassa kokolaillapian.
"Rajapinta".. mikä se on suomeksi? :) Ei tule mieleen kuin jonkin rajalla oleva pinta.. epämääräistä.. Suomenkieli alkaa vaikeutumaan :(
"Tahtotila" kuulostaa mahtipontiselta ja tavoiteltavalta tilalta aikaansaada asioita. Onko tahtotila sukua hurmoshengelle..?
En minä vaan tiedä, mitä se on, mutta se on nyt kovin muodikas sana konsulttien huulilla. "Keihäänkärjen" olen vasta oppinut oivaltamaan, ei kaikkea voi heti samana vuonna ymmärtää.