« Takaisin luontoon | Pääsivu| Takaisin arkeen »

NYSVÄ

nysva.gifEnsimmäinen NYSVÄ (Nörttien YStäVÄ) -sertifikaatti on myönnetty menopaussille, tosin eximia cum laude approbatur heitti tummahkoa varjon reunaa kunnian syrjään, kun jäi ne tammenlehvät saamatta jonkun vaivaisen viattoman [tämä mikään vitsi edes ole] insinöörivitsin vuoksi. Hyväntahtoista kateuden sävyttämää poninhännästä vetoahan se vaan oli, sellaista hevosenleikkiä. Ei siitä sovi rangaista. Tammenlehvätkin sittemmin muuttuivat tarkistuslaskennassa puuttuviksi orjantappuroiksi, mikä visuaalisesti, ja muutenkin, on melko terävä veto.

Sertifikaattori on huolestunut, josko rohkenen sitä kalsareissani käyttää. Toki, jos se mahtuu, narumaisuudessaan tarjoaa se kuitenkin kovin rajallisen kangaspinta-alan, joten pitänee se jotenkin ripustaa. Koukulla? Mitä suurimmalla mielihyvällä, jahka se ulkoutuu sieltä suunnittelupöydältä, ja läpäisee sen, minkä keksinnöt ja semmoiset nyt sitten läpäisevätkin. Vai itsekö se piti suunnitella? [Oho: Kalsaritunnus olikin postissa. Tulen säilyttämään tätä/näitä (?) hellyydellä tyynyn alla.]

Totta puhuen tietynlaiseen formaattiin fiksahtaneena tässä oli toinenkin aihe, mutta pitkospuita tarvittavan pitkän aasinsillan rakentamiseen ei löytynyt. Joten toisen kerran siitä.

Kun kirjoittaa, että totta puhuen, jos totta puhutaan, toden sanoakseni, niin heittyy kertojan muiden puheiden päälle epäilys, että ovat sitä, mitä se nyt on, kun tuuli huulia heiluttaa. Tätä sietäisi hetki mietiskellä, ellei se nyt tässä yhteydessä olisi aivan turhaa. Kaikki on totta, mitä täällä kirjoitetaan. Aina. Otsa rypyssä.

Jälkipuheet

Ai että hienon kunniamerkin suunnittelit. Kyllähän sitä kelpaa ripustella, vaikka en tuota kuvailemaasi teknistä ongelmaa ollenkaan ymmärrä. Narumaisuus? Rajallinen kangaspinta-ala? Omituista kertakaikkiaan. Kuittaan tämän sellaisena naisten juttuna, jota en sattuneesta syystä ymmärrä. Pitänee tutustua tähän naisten alusasuasiaan ja siitä seuraavaan kunniamerkin ripustusongelmaan vähän tarkemmin, koko tieteellisellä intohimollani.

Olin tosiaan sieluni syvyyksissä sisällyttänyt AT-mieheyden koko olemuksen noihin pitkälahkeisiin karvis-alkkareihin, ja ajatellut että voisit lähestyvän talven kunniaksi pukea tuon sivupalkin veistoksellisen olomuotosi vähän nössömmin. Mutta tarkemmin ajatellen... hyvä näin.

Tekninen ongelma ratkennee kevyellä vilkaisulla naisten alusasuosatolla, ne on ne kämmenen kokoiset kolmiot, joissa naruja ja mahdollisesti joskus jotain timantteja tms. Tieteellinen intohimo on juuri oikea lähestymistapa.

Karviset tulevat olemaan yksinäisten öitteni lohtu ja kylmien talvipäivien lämmön lähde. Saatanpa ne pukea mekkoni allekin, jos oikein pakkaseksi äityy. (Aivan tahaton oli tuo, ei ollut tarkoitus, alitajuntani syö suolakurkkuja).

Kiittää vielä kalsarit tiukasti kainalossa.

Mielenkiintoista kertakaikkiaan. Tietysti tuossa on se ongelma, että siellä alusvaateosastolla voi olla ongelmia sen spatiaalisen hahmottamisen kanssa, mikäli ne naisten alusasut todellakin ovat niin merkillisiä kapistuksia kuin annat ymmärtää. Toisaalta olosuhteista johtuen epäilen, että koehenkilöitä voi olla vaikea saada.

Epäilenpä vielä sitäkin, että kaupan henkilökunta saattaisi epäillä ylevän tieteellisiä motiivejani. Noin nopeasti mietittynä tuli mieleeni, että pyykkituvassa saattaisi olla runsaastikin relevanttia aineistoa ajoittain, mutta sisäinen ääneni varoittaa tästäkin optiosta.

Taidan keskittyä etsimään niitä koehenkilöitä ensin, ja jättää nuo tutkimusretket myöhempään.

Asia loppuun käsitelty. Uusintasertifiointi mahdollinen sitten vuoden päästä. Blogitarkastamo kiittää.

Nörttien YStäVÄ kiittää Blogitarkastamoa ja pitää valitsemaansa ystävvyspolkua kivistä ja neulasista vapaana.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa