Virkanainen on saanut näemmä kutsun juhliin. Näitä on silloin tällöin tullut ja onpa joskus käytykin, tiedättehän niitä, joissa pukeudutaan frakkeihin ja pitkiin mustiin iltapukuihin ja kilistellään arvokkaan hillitysti ja syödään hyviä ruokia hienostuneesti pikkulillit ojossa ja pidetään itseä kurissa, ettei liian nopeasti tyhjennä kalliita viinejä. Niitä juhlia, jotka ovat kuin häät, mutta puuttuu morsio tai sulhanen. Illan pimetessä hillittyys rakoilee ja yöhemmällä jo unohtuu. Silloin miehet puhuvat kiihkeämmillä äänillä tieteestä ja urheilusta, jos se on golfia ja naisistakin, jos joukossa on naisiin puhtaasti tieteellisesti tai ammatillisesti suhtautuvia frakkeja. Juhlissa on yleensä elävää musiikkia ja tanssin rytkettä ja hyvien viinien huvetessa parkettikin aktiivisesti käytössä. Yleensä olen poistunut juhlista siinä vaiheessa, kun virkanaista kehutaan seksikkääksi. Silloin tiedän, että juhlat ovat saavuttaneet lakipisteensä ja silloin pitää poistua, kun ne hauskimmillaan ovat. Mitäpä siihen voisi sanoakaan? Kiitos? Kiitos, että näet minäni ja arvostat sitä? Kiitos kiittämästä? Parempi vaan poistua. Kiitellen tietenkin.

Kiitokseksihan niitä kutsuja lähetetään ja joka kerta tuntuu lämmin ailahdus kiitoksen tullessa, että kas kun muisti, olipa mukavaa, kun arvosti virkanaisen työtä. Jos kiitoskutsua ei tule, niin hiukan sitä kuitenkin lommoontuu ja puhisee loukkaantuneena hiljaa mielessään, vaikkei olisi juhliin mennytkään. Kiitos on niitä pieniä, helppoja ja halpoja [jos nyt unohdetaan ne ruuat ja viinit] tapoja tehdä kanssaeläjä onnelliseksi. Niinkin pieneksi sanaksi se on joskus yllättävän iso mahtumaan suusta. Minä en siihen ole sen syyttömämpi kuin moni muukaan, tosin yritän muistaa kiitellä ystävät ja toverit ja yhteistyökumppanit aina, kun siihen aihetta on. Ja usein on.

Käytänkin aasinsillan hyväkseni ja kiitän nyt teitä ystäväni ja tuttavani ja kollegani siitä, että olen siruna teidän kengässänne, siivuna elämässänne, voina leivällänne, leipänä makkarallenne ja mausteena glögissänne ja että saan sitä olla. Elämä pyörii kuitenkin enimmäkseen muun kuin itseni ympärillä, ja kauniisti pyöriikin, siitä kiitos.