« Direktiiveistä | Pääsivu| Puhumalla asiat selviää »

Hämärän rajamailla

Puiston syksyKun lähdin eilen töistä, ajattelin kävellä pysäkille, joka on vähän kauempana, koska minulla oli aikaa. Ylitin autotien kohdasta, josta kesällä pyöräilin viisi kuukautta, ja siitä olisi pitänyt jatkaa kävelyä ison tien viertä jalkakäytävää pitkin eri suuntaan. Havahduin huomattavan paljon myöhemmin jossain keskellä puistoa, en lähelläkään kävelytietä, joka olisi vienyt minut pysäkille. Automaattiohjaukseni oli kytkeytynyt päälle ja ajatukseni seilanneet ties missä, mutta kotiin päin olin kovasti menossa. Matka kävellen tosin liian pitkä, kahdeksisen kilometriä. Hetken aikaa olin äärimmäisen hämmentyneen ulautunut ihmetellen, missä olen ja miksi ja miten pääsen sieltä pois. Aikakin alkoi käydä vähiin, joten lähdin fiksuna tyttönä sitten juoksemaan. Korkokengissä. Ja tietty niksautin nilkkani. Sen saakelin saman nilkan, jonka jo valmiiksi olin viikonloppuna nuljauttanut astuttuani tyhjään luullen astuvani portaalle, jota ei ollut, jonka kuitenkin olin näkevinäni, joka olikin vain askel tyhjän päälle.

Miten kukaan voi eksyä työmatkalla, reitillä, jota on taivaltanut vuosia. Vain minä pystyn siihen. Sama ihminen, jota aina kaupasta ulos astuessa joku näkymätön käsi vetää hihasta kääntymäään tulosuuntaansa, sinne mistä äsken tuli, vakaan pyrkimyksen ollessa jatkaa matkaa eteenpäin. Sama ihminen, jonka reitillä talot vaihtavat paikkaa, puut hyppivät tielle ja jolle aurinko nousee väärästä suunnasta.

Pesukoneeni on jalostanut ruokavaliotaan: se on ryhtynyt syömään laudeliinoja. Ehkä se kyllästyi sukkiin. Vannon laittaneeni kaksi laudeliinaa koneeseen ja nyt niitä on vain yksi.

Kuulen, kuinka Twiligt Zone'n teema soi.

Jälkipuheet

Samantyylinen reaktio allekirjoittaneelle tulee sillointällöin autolla ajaessa. Havahdun ratista ja huomaan että edellisen viiden kilometrin matkalta en muista mitään. Autopilotti taisi kytkeytyä päälle. Liikenneturvallisuus go go!

Onnistuisikohan pesukoneen koulutus niin että se söis sukat pareittain. Sitä en varmasti edes huomaisi, parittomat sukat sensijaan ärsyttävät aamuisin suunnattomasti.

Ihmisen autopilotti on tehokas, se saattaa kuljettaa pitkiäkin matkoja ilman, että itse huomaa mitään. Joskus se vielä vie paikkoihin, jossa autopilotit kokoontuvat, niin nähdään, mitä sakkia se oikein.

Minä olen kerännyt parittomat sukat koriin, josta toiveikkaasti aina etsin uudelle parittomalle kaveria, mutta ei sieltä koskaan löydy. Se pesukone ihan oikeasti syö ne, koskei niitä mistään milloinkaan löydy. Joskus vielä syötän sille kaikki ne parittomat, saa syödä kerrankin vatsansa täyteen.

Pasi Jääskeläistä plagioiden: "Missä autopilotit kääntyvät".

Niin, se kone varmaan pureskelee ne pieniksi paloiksi ja työntää ne siihen nukkafiltteriin. Näin täytyy selvästikin käydä koska jostainhan sen materian siihen nukkasihtiin on tultava, ei se tyhjästäkään tule. QED.

Kun saisi vielä tuon autopilotin oppimaan tekemään työt, mutta ei, se vaan haluaa kävellä.

Olet muuten juuri ratkaissut yhden synkimmistä ja mieltäraastavimmista ongelmista. Nyt tajuan senkin klonksuttavan, välillä röyhtäisylta kuulostavan äänen, joka täyttää kämppäni pesukoneen käydessä. Se muuten ei tykkää rintsikan kaaritui'sta (tällaiset sanat pitäisi direktiivillä kieltää, kun ei nämä taivu)eikä farkun taskuista tippuvista kolikoista.

Pesukoneet eivät myöskään pidä sytkäreistä, ruuvimeisseleistä, nauloista tai ruuveista. Sen lisäksi niiden ruokahalu on valikoiva sukkien suhteen, ne yleensä syövät parhaista ja uusimmista sukista sen toisen. Paperinenäliinat taas yrittävät yleensä itsemurhaa piiloutumalla juuri niiden parhaiden housujen taskuun, sen jälkeenhän koko pyykki on valkoisessa nöyhtässä.

Nimenomaan. Ja se haluaa syödä aina yhden punaisen sukan, jonka se on jemmannut kitusiinsa, juuri valkoisten pyykkien kanssa.

Sen sijaan setelit ja ajokortit ovat pestäviä, on kokeiltu.

...paitsi ei se vanha vaaleanpunainen pahvinen, yhden pesun se vielä kesti, mutta toisessa muuttui muhjuksi. Enpä ole uutta hankkinut, ei tarvitse ajella, kun ei ole korttia. :-D

Se vanha vaaleanpunainen kesti minulla kaksi pesua, mutta toinen oli kyllä kieltämättä liikaa. Siinä ollut kuva olikin niin hirveä, että sieti mennäkin.

Mielenkiintoista, kirjoitin ilmeisesti jotain rivoa kun sain tälläisen virheen: Your comment could not be submitted due to questionable content:

Olin siis kertomassa laitteesta joka kiinnittää kaksi sukkaa yhteen jotteivat ne huku erilleen pesukoneessa.

Auto autopilotti toimii, välillä haahuilen kämpässä ihan hukassa ja väliin säntään täyttä höökää A paikasta B paikaan, vaikka piti poiketa C paikassa. Varsinkin autolla liikkuessa vaikuttaa juuri 1000 toistot. Tästä vasempaan, seuraavasta oikealle ja nyppylän alla alkaa 80 km/h niin poispäin. Kun aika täsmää ja sijainti on tuttu ja ajattelee muuta kuin siirtymistä, autopilotti kytkeytyy päälle ja ohjaa lähimpään tuttuun paikkaan. Kuin armeijan touhua, aselaji pitää osata zompina 3 vuorokauden valvomisen ja ryynäämisen jälkeen. Jos ei onnistu, niin toistetaan, toistetaan, toistetaan...

Autopilotista sukkiin. En ole raaskinut luopua vanhasta perintö Uposta, koska hän alkaa pikkuhiljaa oppia, että sukkia ei kannata syödä. Sen ajan koneet on tehty remonttiystävälliseksi ja olenkin päräyttänyt koneen palasiksi *röyh* äänien jälkeen. Joskus hän on kesken pesun vaipunut koomaan. Hellävaisella säätämisellä on kone herännyt iloisesti klonksuttaen jälleen. Naapurit ovat kommentoineet lappuviestein koneen uusimisen tarpeellisuudesta, kun kerran takapyörä meni jumiin ja kone yritti iloisesti pomppia seinästä ja lattiasta läpi. Varaosia löytää enää satunnaisesti kierrätyskeskuksista ja silloinkin pitää ostaa koko masiina yhtä katkasiaa varten. Sen pomppuepisodin jälkeen pyykkipäivinä vietän laatuaikaa koneen kanssa kylppärissä, koska rautalanka- ja jeesusteippiviritelmät ovat epäluotettavia.

Nuukana keräilen yksinäisiä ehjiä sukkia ja säilytän niitä siistissä rivissä. Kun suurinpiirtein vastaavat parit löytyy, niin niistä saa oivat mökkisukat (niinkuin mökillä olisikin värillä väliä).

Mika: olen itsekin saanut joskus moisen viestin, ja Muuvable ilmoitti jonkun merkkijonon, jonka vuoksi ei hyväksynyt. Sellaista jonoa siinä ei kuitenkaan ollut. Jospa sulla oli siinä kuitenkin jotain ilkeitä ajatuksia, tuo minun Twilight Zone ulottuu aika pitkälle. Niistä klipsuista: olen nähnyt kuvissa, vaan en kaupoissa. Sellaiset olisi hyvät, jos niitä vielä muistaisi käyttää.

iVE: voi että hellanduudelis, miten sööttiä, kun hän kertoo pesukoneesta nimitellen häntä häneksi. Minulla oli vastaava ja hänen päällään piti istua, kun hän suoritti urakkaansa, kun hän olisi muuten tullut seinistä ulos. Mutta hän sitten lakkasi toimimasta ja hänet saatoin pesukoneiden hautuumaalle. En kehdannut kelleen sanoa, että istun pesukoneen päällä, kun minusta olisi luultu vaikka *mitä*. Ihan niinkuin minä nyt mitään *sellaista* tekisin.

Onneksi minulla ei ole autoa, sillä löytäisin itseni ties mistä. Bussillakin ehdin usein pysäkin ohi. Aikanaan, tuhat vuotta sitten, kun oli yo-kirjoitukset ohi ja koulu ohi, niin huomasin usein kävelleeni koulun pihaan, kun olin matkalla ihan muualle.

Sukkaehdotus on hyvä, täytyykö minun nyt hankkia mökki sitä varten.

Jos täälläkin on käytössä MT-Blacklist, se epämääräinen merkkijono lienee todennäköisesti "it(piste)tt". Piste yrittänee tuossa olla linkkiosoitteeseen kuuluva piste, mutta säätäjän kämmellyksen johdosta sen eteen kuuluva kenoviiva on jäänyt puuttumaan. Paljas piste tarkoittaakin sitten mitä tahansa merkkiä. Silloin filtteri tarttuu sellaisiin termeihin kuin vaikkapa "**tuttaa".

Jos teoriani on oikein, tämäkään kommentti ei mene läpi. Silloin ylläpidon kuuluu korjata tuo ehto muotoon "it\.tt".

PS. Näin kävi. Korjailin ylemmästä tekstistä nuo epämääräiset termit jotta tämä menee läpi - toivottavasti jutussa on vielä jotain järkeä.

Jo vain, ymmärsin jo heti toisella lukemalla, mutta vika ei ollut selityksessä, vaan kokkareina kulkevassa flunssaisessa omassa päässäni. Ihmettelinkin silloin, kun en saanut vastaustani läpi, että mitvit siinä missään ole moista merkkijonoa. Mutta olihan se siis. Samikille kiitos.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa