« Pieniä asioita | Pääsivu| Hämärän rajamailla »

Direktiiveistä

Luxemburgissa on päätetty maanantaina, että miesten ja naisten palvelut ja tuotteet on oltava saman hintaisia mutta heti perään hyväksyttiin poikkeuksia; tapaturmavakuutukset miehillä ja eläkevakuutukset naisilla saavat maksaa enemmän. Syystä että miehet mörhäävät enemmän ja naiset elävät pidempään. Hakematta tuli mieleen, että hiphei, parturit maksavat sitten tulevaisuudessa saman naisille että köriläille, vaan eiköhän ne siihenkin kehitä näppärän kikan, jotta naisen tukan tuunaaminen on jotain muuta kuin hiusten leikkausta. Ja taas saa maksaa. Ja miten sekin muka vahditaan, että miesten ja naisten vaatteet maksavat saman. Naisten jutut ovat kuitenkin jotain kalliimpia neuleita, paitiksia, bleisereitä, legginsejä ja pitkiähousuja ja miehille myydään tavallisia villapaitoja, kauluspaitoja, pikkutakkeja, verkkareita ja housuja, tottahan ne silloin voi vähemmän maksaakin. Vaikka naisten vermeisiin noin periaatteessa ehken menee toisinaan vähemmän kangasta, niin kai se sitten on niin vaikiaa sen pienemmän kappaleen teko. Minen usko näihin. Mitä järkeä on säätää direktiivejä, kun ne voi joko kiertää, niitä ei voi valvoa tai ne saavat ihan virallisesti poikkeusluvan.

Jonkinlainen hajurakodirektiivi pitäisi kyllä saada, siitä kirjoittaisin enemmänkin, mutta Laura ehti ensin. Virallisena renttumagneettina vedin eilen taas kerran bussissa viereeni miehen, joka oli niin kännissä, että kateeksi kävi ja tuoksahti sekä edellisen päivän että tuoreelle viinakselle ja myös valkosipulille. Hyvä yhdistelmä itse nautittuna, tosin. Mies minulta kysymään viinan karheuttamalla bassolla ja ihka oikealla mansen murteella, että mihin on neidolla matka. Keskustaan sanoin meneväni ja mies kertomaan, että sinne hänkin. Ostamaan Bulgarian jugurttia, munatonta majoneesia, tilliä ja valkosipulia, joista aikoo tehdä kastikkeen kalalle. Kertoi sen olevan hyvää, mutta varsinaista herkkuaan ovat etanat valkosipulivoissa paistettuna ja nautittuna juustofonduen ja vaalean leivän kanssa. Sopisi sulle, oot sen näkönen, sanoi vielä. Otin sen kehaisuna, noin hyvään makuun voinee luottaa. Voiko syrjäytyneeksi kutsua miestä, joka vielä oli kertomansa mukaan pessyt tukkansa koivunlehväuutesamppoolla, koska se tuoksuu niin hyvältä ja tekee hiukset tuuheiksi. Koivu ei kyllä varsinaisesti tuoksunut, mutta tukka oli hienosti.

Jälkipuheet

Ja nyt sitten pitäisi maksaa parturista saman verran kuin naiset. Onneksi voi käydä Virossa leikkaamassa gangsta-tyylin. Tai Pariisissa.

Pariisissa minäkin haluaisin käydä leikkauttamassa tukan ja Virossa vaikka mitä, paitsi etten Virossa uskaltaisi leikkauttaa vaikka mitä. Onko muuten yhtään mitään juttua, josta mies maksaisi enemmän kuin nainen.

Onneksi hiustyylini on niin simppeli että voin leikata sen itse. Eli kaikki pois =)

Vaan eikö se täydy ajella vähän väliä. Vähän niinkuin partakin. Mutta onhan sellainen malli aika sexy, että kai sen eteen nyt vähän touhuaakin.

Kohta joku ruotsalainen feministipuolueen puheenjohtaja kannattaa direktiiviä, jonka mukaan miehen 2 esinettä kylpyhuoneessa pitäisi maksaa saman verran kuin ne naisen keskimäärin 478 esinettä, joista edes puolelle mies ei tiedä nimeä saati käyttötarkoitusta. Kukaan ei tietenkään voi ehdottaa, että miehen 478-osaisen työkalusarjan pitäisi maksaa saman verran kuin naisen ruuvimeisselin ja vasaran.

Tasa-arvo on jees, mutta tasapäistäminen typerin perustein ja vielä typerämmin tuloksin ei ole.

Enkä ole edes naistenvihaaja, vaan realisti ja vihaan feministejä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

Jostain eilen luin, että kun naiset eivät pienemmästä palkastaan ehdi maksaa veroja elämässään yhtä paljon kuin miehet, vaikka keskimäärin pidempään elävätkin, niin naisten veroprosentin pitäisi olla sillä perusteella suurempi.

Toisaalta: näähän menee yksiin, kun naisen 478-osainen naaman värkkäystyökalusarja ja miehen 478-osainen kodinvärkkäystyökalusarja ovat kai suurin piirtein saman hintaisia. Ja se ruuvimeisseli ja vasara saman kuin ne dödö ja partavesi.

Hiustenleikkuusta; kannattaa naida puoliso joka on nuoruushöperyyksissään opiskellut oikein parturikampaajakoulussa ja sen jälkeen vielä hierojaksi. Siinä äkkiä säästää kotona pitkän pennin.

...jotka sitten tosin menevät siihen työkalupakkiin ja kalastuspakkiin ja maaleihin ja sarjakuviin ja kiviin. Voi tushkaaa, oih.

Sinäpä oletkin oivan yhdistelmän löytänyt: parturikampaajahieroja pitäisi olla joka tytöllä. Jos se vielä olisi kokkisiivoojaompelija, niin lähentelisi jo täydellisyyttä.

Ottaisitko ko. ominaisuuksilla varustetun miehen aviopuolisoksi?

No ehken joitain muita ominaisuuksia pitäisin tärkeämpinä. Mutta noilla mausteilla, mikäettei. No jaa, epäilyttävähän tuo olisi. Kaikki muu vielä menisi, mutta ompelija ;)

Munatonta majoneesia? Mistä se sitten oikein on tehty ja mistä sitä saa?

Näin mies väitti, että se on parempaa ja onhan sillä se toinenkin puoli. Jäi Stockan kohdalla pois, että ehkäpä sieltä.

Kävin viimeksi kampaajalla vuonna '99. Leikkaan joskus latvoja itse, jos alkaa taas sattua niskaan kun istuu hiustensa päälle.

Minullakin oli joskus yritys ja hinku pitkään tukkaan, mutta kyllästyin nykimään sitä mäyräkoiran tassujen alta öisin. Eikäpä se koskaan olisi kasvanut edes kohtullisen pitkäksi. Pitkät hiukset on elämäntapa, johon en olisi edes oppinut.

Stellollssa katselin kerran kuviasi ja sinun hiuksesi eivät ole vain pitkät, nehän ovat kauniin upean erilaisen runsaan uskomattomat. Todella.

Just sen! Sikspäkmäyris, uusi tuote.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa