Löysin eilen sen vilkkuvan valon Stokkan urheiluosastolta, mutta sitä ennen olin vaeltanut myyjien väärien ohjeiden perässä laukku-, koru-, käsine- ja kodinkoneosastoilla. Viimeksi mainitussa oli kyllä taskulamppuja ja niiden vierestä silmäni poimi pölynimuriin tarkoitettuja tuoksukuulia, joilla huusholliin saa imuroidessa hyvän tuoksun. Ostin sinisiä.

Kotiin päästyäni nälkä kurni vatsassa ja heitin pannulle kalapuikkoja ja levyn täysille. Muistin hajustekuulat ja ajattelin, että täytänpä kämppäsi puhtaudella ja hyvällä tuoksulla ja imaisin lusikallisen ohjeen mukaisesti kuulia koneeseen. Siinä sitten ajattelin, että pitääkin tarkistaa sähköposti. Vastasin yhteen postiin, tsekkasin kommenttilootan, eksyin pariin blogiin ja löysin vielä jotakin ja Iltalehtikin muistui mieleen lukea. Havahduin sankeaan käryyn kämpässäni: ai niin, ne kalapuikot. Ja meteliin: pölynimuri mylvi eteisessä yksikseen.

Moisen heittäytymisen ja yhteen asiaan keskittyvän kyvyn edessä olen nöyrä tyttö.