Yksivuotias
Tänään on vuosi siitä, kun löysin taikaliidun ja piirsin tytön, tämän Mean. Kovin hääppöinen siitä ei tullut, koska olin aika tottumaton piirtämään tyttöjä. Kummallista siinä tytössä oli, että se muuttui eläväksi heti, kun olin sen piirtänyt, se hyppäsi pois ruudulta ja alkoi kirjoittaa ihan omia juttujaan. Minusta tuntui mukavalta, että Mea eli ja me päätimmekin ruveta ystäviksi.
Ilman lukijoitani tuskin olisin innoittunut maailmaa ihmettelemään 455 kertaa. Jokunen uskollinen lukija on jaksanut käydä paussissa ihan alusta alkaen, vaikutun siitä yhä uudelleen. Ja siitä, miten kirjoitusten kautta olen löytänyt sielunsiskoja ja -veljiä, suuria sieluja, joiden reiteille tuskin olisin muuten osunut. Tai ehkä taikaliitu löysi minut, jotta he osuisivat Mean maailmaan tai Mea heidän. Tiedä häntä. Ehkä joku jossain oikein suunnittelee näitä juttuja. Nöyrän kiitollisena omenapinssit papukaijakäädyin teille kaikille ja sädetikkuja myös.
Tuli nalle, mainio sulloja, korit pullistellen pulloja ja haikarat nokkaa nakkasivat ja korkkeihin reikiä hakkasivat. |
Kävi koira käsiksi kaljoihin ja kaatoi niin paljon kuin maljoihin sopi suinkin, ja katso ja kurkista, haki orava nukkujat nurkista. |
Tuli vuoro makkaravuokien ja paistin ja jälkiruokien. Ne persiljasilpulla somisti repolainen ken sakset omisti. |
Taikaliitu / Zinken Hopp ; [Suom. Aila Meriluoto] ; [Kuv. Paula Hietaranta] ; WS 1967.
Päiväkirja on omistettu taikaliitu-kummille; jos hän ei olisi hakenut nukkujaa nurkasta, piirtänyt tukevia jalkoja ja näyttänyt, mistä taikaliituja löytää, ei olisi nyt omenapussissa taikaomenia.
Jälkipuheet
Onnittelut synttärien johdosta! Missä täällä on se kakkutarjoilu? Onko pullaa ja?
Onnea yksivuotiaalle! Kakun sijasta saadaan kait omenoita?
Onnea, onnea! Ja kippis seuraavalle vuodelle! Missäs kakku on?
Onnittelut ja lasillinen virtuaalista kuohuviiniä. Vuosi takana ja monta edessä? Sitäpä minäkin. Maailma kaipaa esikuvia, blogiyhteisöllä on onneksi tämä messupiano.
Wau! Onneks paljon, onneks paljon!
Onnitteluhalaus Sinulle, Mea! Ja paljon vuosia lisää päiviemme piristäjälle.
Vieraat täällä odottaa ja sankari istuu kokouksessa. Mutta tilanne korjaantui juuri, kun messupiano puri kahleensa kokouspöydän jalasta irti ja karkasi poies, kun tunsi velvollisuuksien suorastaan ulvovan.
Venatkaa hetki, tämä kaivaa skumpat ja omenakakut pöytään. Bacardiakin taitaa takahuoneesta löytyä.
Eikun innoitusjuomia nauttimaan.
Onnittelut täältäki! Ja kiitti vaan tarjoomuksista, mut nyt on kiiruusti mentävä kohti viikonloppua kuivin suin ;-)
Toisella kertaa sitten, tuleehan näitä juhlan aiheita. Jonsei, niin keksitään.
Onneksi olkoon päivien piristäjälle. Nostaa maljan ja kumartaa.
Hienoa, että olet päässyt ensimmäisen vuoden rajapyykin kohdalle, voimme siis odottaa jatkuvuutta.
Mitä, onks Menopussin syntymästä VASTA vuosi?!?Onko Blogistan muka ollut olemassa ilman Mea-tyttöstä?!? Vaikea kuvitella. MP kuuluu Blogistanin olohuoneen perintötyylihuonekaluihin, joita ei kirppareilla myydä, vaan enintään peritään tai korkeintaan ostetaan kovalla rahalla Hagelstam-Bukowskin huutokaupasta. Onnea ja jatkoa, pliis;))
Eikös toisella ikävuodella yleensä opita jo muodostamaan järkeviä sanoja. Siihen luottaen.
Ääh. Perintötyylihuonekalu. No tyylihuonekalu kuitenkin. Ja ehdottomasti Hagelstam-Bukowskin huutokaupasta.
Kumartaa ja kiittää, ilman teikäläisiä ei olisi meikäläisiä.
Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimman niistä mealle annan. Onnea ja pitkää ikää menopaussille!
Kiitos Tarina. Eikös se niin ole, että tarinat jaksavat elää, kun saavat ravintoa, ja ravintoa saa ystäviltä ja kulkemalla maailmassa silmät auki.
Hauskaa onnea! Son sulla sitten vuosi täynnä, hämmästyttävää. Tuntuu kuin olisit vasta eilen aloittanut.. Niin se aika rientää kun on hauskaa ja muita kansanviisauksia.
Helkkari kun tajusin tämän näin myöhään ja myöhästyin pileistä: kakku on jo loppu.
Siitä onkin aikaa, kun viimeksi oli pileet ja bacardia kaatui. Taisi olla josksus syksyllä, mutta aihetta en muista. Tämä kiittää hauskasta onnesta, pistää sen taskuun ja annostelee pieninä paloina.