Tutun oloisia naamoja
Luulen nähneeni lauantaina blogistin tai oikeammin kaksi. Istuivat ravitsemusliikkeessä tyytyväisen näköisinä, kun minä juuri poistuin samassa jamassa. En tietenkään voi olla varma, kun en ole nähnyt kuin toisesta kuvia mutta siinä sivuuttaessani olin havaitsevinani tuntemisen aavistuksen. Jotain tuttua miehessä oli, mutta saatan sotkea Tottiin , samaa näköä kuitenkin. Koirahkoihmisenä useinkin ajattelen ihmisiä koirina, siis sillä tavalla, että minkä rotuinen olisi, jos olisi koira. Jos en ihmistä ole koskaan kuullut tai nähnyt, niin mielikuvallahan ei ole mitään katetta, mutta silti se on olemassa ja viitoittaa suhtautumistani näihin lempeisiin ja viisaisiin luontokappaleisiin.
Minähän olen tietenkin mäyräkoira, karvoitukseltani karkea ja kaniini kooltani. Mäyris asuu myös Skitso-Jannen sisällä, siitä ei ole epäilystäkään. Paitsi Totissa, on kultaista noutajaa myös Samikissa ja Sediksessä: viisaita ja lempeitä isoja koiria. Varsinainen pinseri onkin siis Riitta Pinsiö. Benropen kaltaista kärttyisää, epäluuloista ja lapsivihamielistä koirarotua ei olekaan helppo keksiä, kun kaikki koirat ovat juurikin päinvastaisia, mutta eksoottinen ja musta shar pei näyttää riittävän ahdistuneelta. Panu on tietenkin irlanninsusikoira, joka on sympaattinen vaikkakin pelottavan näköinen. MitVittgenstain tuottaa myös päänvaivaa, kun en saa miehestä oikein mielikuvaa, jotain ärväkän nokkelaa siinä on, niin kuin jackrusselinterrierissä. Tommi taas on niin itsestään selvästi saksanpaimenkoira, ettei epäilystäkään: viisas, selkeä ja uskollinen. Ketäs siellä Pinsiön kennelissä vielä onkaan: kaunis ja ylväs Laura-afgaani, pitkä ja nopea Minya-saluki, kiiltäväkarvainen kaunotar Shine-silkkiterrieri, utelias sileäkarvainen kettuterrieri Karde, ystävällinen ja rauhallinen Marleena-collie, tempperamenttinen, eloisa ja valpas Ainailona-kääpiöpinseri sekä älykäs, lempeä ja tasainen Englannin vinttikoira Veera. Tarhassa asustelee myös Ugus, joka ei ole koira lainkaan, vaan koiramainen kissa Burma.
Ulkoillessa olen muutamankin kerran tullut tervehdityksi ihan vieraiden ihmisten tahoilta, kunnes hitaasti hahmotan, että jahas, taitaakin olla Oskarin isäntä tai Ikosen emäntä, mutta kun liikkuvat ilman koiriaan, ovat ihan vieraan näköisiä.
Jälkipuheet
Olipa hauska luonnehdinta meistä pinseriläisistä! Collie on ihan mukava rotu; itse jos koiran voisin tähän ympäristöön hankkia, se olisi ilman muuta Labradorin noutaja! Sellainen musta ja uskollinen ;-) Vanhemmillani oli rottis (Rottweiler), kun olin nuorehko...Sitä jäi ikävä, kun poika jouduttiin luonnevikaisena lopettamaan 6-vuotiaana.
Labbis ja rottis ei ole Marleenan näköisiä, tosin en tiedä, onko lassiekaan, mutta lassie tuntuu Marleenalta :D
Tuo otushan oli aivan kuin minä, sama virtahevon kuono ja luonnekin kohdallaan!
Tarvitset siis määrätietoista kasvatusta, mutta ensimmäiseksi koiraksi olet hankala. Ja lapsethan kiertävät luonnostaan noin ruman koiran kaukaa.
"älykäs, lempeä ja tasainen"?!? Viilee ja vaalee, kyllä ja jotenkin pitkänhonkkeli. Terävä vaan ei välttämättä lempeä.
Muriseeko vinttikoirat? Minä kun olen kissaihminen enkä tiedä.
Aika kohdalleen siis. Jos kissa, niin menee tonne siamilaisen puolelle. Kaikki koirat murisee, kun on siihen tarvis, lempeätkin, puhumattakaan niistä, jotka eivät välttämättä ole niin lempeitä.
Kuka tuon afgaanin kampaa: siinähän on kilometri karvaa. Kampaamattomuus vastaa kyllä todellisuutta, että sikäli onnistunut luonnehdinta.
Ei jemankekka. Sileäkarvainen kettuterrieri ei ainakaan kuviensa perusteella ole minuun päinkään.
Kuvaus www.foxterrier.fi-sivulta:
"Sileäkarvainen kettuterrieri on iloinen ja osallistuva. Se on helppohoitoinen ja rakastaa perheensä mukana toimimista yli kaiken."
Iloinen ja osallistuva? Ei helll....
"Sileäkarvaisen kettuterrierin turkki on lyhyttä, tiivistä ja ihonmyötäistä eikä juurikaan vaadi huoltoa."
Tämä pitää kyllä paikkansa. Kerran kuussa viiden millin terällä.
"Näyttelyyn sileäkarvainen kettuterrieri siistitään."
Näin on ollut tapana.
"Kettuterriereillä on kaikki terriereille tyypilliset sekä ulkonaiset että luonteen piirteet: ylväs ryhti, terävyys ja vilkkaus."
Just joo.
"Kettuterrieri on varsinainen monitoimikoira, jonka kanssa eivät harrastukset lopu kesken."
Eivät. Mikäli harrastukset tarkoittavat sohvalla löhöämistä, kaljan juontia ja navan kaivuuta.
Vinttikoiran kampaa tietenkin vinttikoiran isäntä, kysy siltä kaverilta, jonka nimi on toisena ovessa. Tai älä kysy, laita kampa käteen.
Sileäkarvainen kettuterrieri kuulostaa siis ihan Kardelta, ja helppohoitoinen on juurikin koira, joka keksii itsekseen viihdykettä sohvalla löhötessään. Minun mielestäni Milou on tätä rotua, mutta voin olla väärässäkin. Luultavasti olenkin. Kuten tapanani on.
Pitkä ja nopea ovat imartelevia kommenteja, mutta en olisi ikinä osannut yhdistää itseäni salukiin, joka on muuten Jabban kautta mulle tutuksi tullut rotu.
Jos joku näyttää salukilta niin Jabban broidi. Musta löytyy aivan liikaa pyöreää ;D
Höpön! Mihin lienet piilottanut ne pyöreät, ei niitä ainakaan kuvissa näy.
"Hurmaava maailman valloitaja", luki tuon burma-linkin takana. Mikä nappiinsa osunut arviointi!
Ei maar, totta puhuen olen iloinen siitä että päädyin kissaksi enkä koiraksi, joskin ainoa kissa tuon koiralauman keskellä olisi pian hengetön.
Ugus ei nyt nau'u tämän enempää, mutta puskee ja kehrää.
Ugus on niin ovela, ettei anna koirien hyppiä silmille, vaan antaa niiden hoitaa likaiset työt ja itse vaan katsoo hyllyn päältä silmät sirrillä ja hymyilee kryptisesti. Ja koirat ihmeissään, että kuinka tuo on tuolla.
Täytynee googlettaa. Mikä se on? Koira?
Kultainen noutaja on myös hyvin kasvatettu aviomies, mutta koirahan se pääosin on. Turkkinsa ja luonteensa ovat hälle nimen antaneet.
Olen otettu, joskin hämmentynyt saksanpaimenkoiruudestani. Varsinkin adjektiiveista. Itsestutkiskelen tätä tykönäni, mutta kiitos palkinnosta.
Saksanpaimenkoira on minusta aina ollut koirien koira, siinä on kaikki kohdallaan, ei mitään turhaa, vain selkeää koiruutta tarkoitukseen sopivassa ilmitulemassa. Se on melkein funkkista. Minä pidän selkeydestä, vaikkei sitä aina näistä kirjoituksistani voisi uskoa.
öpoiuyt