Ruohon vihreys
Eilen julkistettiin Valittujen Palojen TNS Gallupilla teettämä tutkimus Avioliittojen toiveet ja todellisuus. Minua ei hämmästytä, että ihannepuoliso on uskollinen, rehellinen, luotettava, hellä, puolisoa ja itseään arvostava, perheensä parissa viihtyvä ja itsestään ja perheestään huolta pitävä. Tällaisiahan ovat toiveet aina olleet, eikäpä perusarvot olisi perusarvoja, jos ne eivät olisi ... ööö... perusarvoja. Sen sijaan se saattaisi jo ihmetyttää, että toiveiden ja todellisuuden koetaan kohtaavan omassa liitossa ja suomalaisia ei ahdista parisuhteissa. He ovat ällistyttävän tyytyväisiä ja arvioivat liittonsa olevan hyvässä jamassa. Suomalaiset pariskunnat kertoivat elävänsä tasa-arvoisina tulevaisuuteen ja toisiinsa luottaen.
Miten minä en ole kovin montaa tuollaista suomalaista tavannut. Skeptikompi kysyisi vielä, että miksi niin monet sitten jättävät sen avioliiton pilvilinnan, jossa kaikkinainen onni ja auvo päivittäin hyväilee parisuhdetta. Vaikuttaisikohan gallupin tuloksiin perinteinen, juuri keksimäni omenakoppateoriia: jos korillisesta omenia napsitaan pois kaikki vialliset, madon syömät ja mädät, niin eikö kori olekin silloin puolillaan täydellisen hyviä omenoita? Jos jäljelle jääneiltä omenoilta kysytään, että miltä näyttää, vastaisivat ne varmasti, että täydelliseltä näyttää.
Avioliittogallup käy myös vaalikoneesta: kyselyn mukaan yli puolet keskustan kannattajista kertoi seksielämänsä sujuvan loistavasti. Myös kokoomuksella oltiin 40-prosenttisesti tyytyväisiä, mutta huonosti menee vihreillä, vain vajaa kolmannes kehui sänkykamarissa tyytyväisyyden vallitsevan. Demareissa vain 34 ja vasemmistoliitossa 38 prosenttia väestä oli tyytyväisiä seksielämäänsä. Kun vielä otetaan huomioon, että keskustalaisista 90 prosenttia piti aviollista uskollisuutta kunniassa ja ahkerimmin vieraissa päiväkahviloissa ovat käyneet kokoomuslaiset, on puolueen valinta aika selkeä: keskustasta löytyy uskollinen ja tyytyväinen edustaja. Muukin oppositio olisi toki halunnut harjoittaa uskottomuutta, mutta tilaisuuksia ei ollut ilmeisesti tarjoutunut. Sitä hiukan ihmettelen, että miten vihreiden mielestä ruoho on vielä vihreämpää aidan takana, eikö siellä uskota omiin arvoihin. Maalla välimatkat ovat pitkiä ja naapurin silmä tarkka, joten vierasvonkaus on vaikeampaa. Sen sijaan kykypuolue on kykypuolue.
Näihin aikoihin alkaa olla ne ajat, jolloin kesäloma on enää kaunis muisto, ruoho työmatkan varrella ei enää ole houkuttelevan vihreä ja tuntuu, että ajatus jumittaa punaisissa liikennevaloissa. Mieli halaa lomalle. Jokos ne perunannostolomat on pidetty. Tai karvalakinhakulomat. Jonnekin tekisi mieli, merten taa. Tai pienemmänkin veden. Mieli haikaa. Vaihtelu on kuitenkin aina vaihtelua.
Jälkipuheet
Olen ollut huomaavinani, että kroonisesti lemmenelämäänsä tyytyväisten ja tyytymättömien naisten populaatiot ovat kovasti erillään toisistaan.
Kyselyn tuloksista saattoi lukea, että naiset ovat tyytymättömämpiä vallitsevaan suhdanteeseen kuin miehet. Mistä taas voisi vetää paljonkin johtopäätöksiä, mutta jätänpä vetämättä.
Sen sijaan voisin kuvitella, että tyytyväiset naiset ovat tehneet jotain tyytymättömyyden poistamiseksi ja tyytymättömät naiset ovat alistuneet vallitsevaan tilanteeseen ja jatkavat tyytymättömyyttään. Ovat siis vallan erilaisia ihmisiä. Toiset lähtee ja toiset jää.
Siis anteeksi nyt herras/rouvasväki: *Valittujen
Palojen* teettämä tutkimus...ilmeisesti niiden
parissa, jotka tilaavat a.o. julkaisua ja odottavat myös vatsa kuralla sitä viikkoa, jolloin
saa tietää, onko päässyt niiden 5000 joukkoon,
jotka saa tilata ja osallistua arvontaan.
Toisekseen: jos Suomen Gallup soittaa ja kysyy,
että 'oletko tyytyväinen seksielämääsi', rouva
Irma Rantasila tai herra Paavo Sillanpää TAATUSTI vastaavat, että 'kuule joo oon kauan halunnutkin
puhua kun en ole tyytyväinen kun toi toinen ei
halua suuseksiä ja orkustakin on aikaa'?????
Kyllä normisuomalainen (olisiko heitä enemmän
Kokoomuksessa ja Keskustassa kuin Vihreissä?) sanoo, että KYLLÄ, olen
tyytyväinen seksielämääni, oli sitä tai ei.
B.
Sanomattakin lie selvää, että kyselyt, teettää ne sitten VP tai työnantaja tai Tammelantorin kuppilaraati, ovat mitä ovat ja luotettavuus samaa luokkaa. Tulokseksi saa mitä haluaa, kun osaa asettaa kysymykset sopivasti ja kysyä "oikeilta" henkilöiltä. Ja päätelmiähän voi vetää vaikka pyhähousujen perstaskun mallin ja lapsena koulukiusatun naapurin korrelaatiosta sopivasti asioita ristiin ajamalla. Jos haluaa.
Tässä nimenomaisessa "tutkimuksessa" on kovin veikeästi linkitetty politiikka ja seksi. Mikäs sen somempaa näin vaalien alla: VP saa nimensä lehtiin ja miksei se sitä haluaisi, bisnestähän se tekee. Sitä pitäisi onnitella erinomaisesta peli- ja markkinointisilmästä.
Eikä ollut ensimmäinen kerta, muistan tutkimuksen Koulut alkavat - kiusaaminen jatkuu
(http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/20023008.html)
Kuin suoraan näppäimistöltäni: http://www.melankolia.net/kari/arkistot/001776.html
Mutta ehkä me ollaan yksi ja sama ihminen. Vai oletteko muka koskaan nähneet Karia ja Meaa samassa paikassa? Hmmh? Oletteko?
Ihmettelinkin tovin, että mitä minä touhusin vieraan näköisellä näppäimistöllä.
Niin. Oletteko muuten? Nähneet meitä samassa paikassa?
"Another man is what you'll see,
Who looks like you, and looks like me,
And yet somehow he will not feel the same,
His life caught up in misery,
He doesn't think like you and me,
'Cause he can't see what you and I can see.
I'm a melancholy man, that's what I am."
Moody Blues: Melancholy Man