Pipa löysällä
Eilen keskustorilla bussikatoksessa väsynyt mies nukkui maailmasta mitään välittämättä onnellisena ja hyvin perusteellisesti väkijuomien tainnuttamana. Tädit päivittelivät, että onkohan se sairas, nuori mies polvistui katsomaan, että hengittääkö, yksi nainen soitti poliisit paikalle, toinen vahti, ettei miehen pyörää ja kauppakassia varasteta, joku oli huolissaan, että miten tavaroiden käy, kun mies viedään putkaan ja joka toinen kulkija tarkisti, että hengittääkö mies. Kaksi mummua kärtti minua soittamaan poliisi ja lääkäri ja ambulanssi, näin kylmäkin on.
Voiko olla mitään eksyneemmän ja orvomman oloista kuin mies naisten rintaliiviosastolla? Vähän kuin pukumies salkkunsa kanssa aamun yksinhuoltajalähiön ruuhkabussissa. Sääliksi kävi sitäkin eilistä nuorta miestä, joka ujosti ja pää kumarassa epävarmoin ilmein käyskeli liivejä katsellen ja myyjän kysyessä kertoi etsivänsä punaisia rintaliivejä. Vahinko, ettei oikeita kaupasta löytynyt, olisin halunnut kuulla ja nähdä, miten mies olisi näyttänyt, että minkä kokoiset. Myyjä palveli iloisesti, asiantuntevasti ja hienotunteisesti esitellen kaikki kaupan punaiset rintsikat ja johdattaen ujoa miestä kuin äiti lastaan läpi pitsien ja stringien melkein kädestä kiinni pitäen. Puuttui vain, että olisi taputtanut vielä pyllylle, että menehän nyt siitä leikkimään poikien kanssa pihalle.
Tänään on parturi, jonne olisi periaatteessa muuten niin mukavaa ja rentouttavaa mennä täyttämään juorutyhjiö alan lehdistä, kun samalla tupsutetaan ja pörhötellään. Parturini on vaan niin auttamattoman ystävällinen ja puhelias ja seurallinen, ettei voi rauhassa keskittyä hiljaiseen nautiskeluun.
Mitäs tämä nyt on? Onko palvelualalla joku ystävällisyyskampanja? Eikö enää voi luottaa edes myyjän asiantuntemattomuuteen? Onko täällä ryhdytty välittämään lähimmäisistä? Eikö täällä enää saa rauhassa olla välittämättä, pitääkö alkaa puhumaan ihmisille? Eikö enää saa rauhassa jurottaa? Eikö kotikaupunkini olekaan enää nyreäntyly? Mikä ihmisiin on mennyt? No poliisi ei pettänyt, sitä ei näkynyt ainakaan puoleen tuntiin.
Jälkipuheet
Mullakin on tänään katkaisuhoitoa tiedossa. Tässä just mietin että annetaanko karvalakin kasvaa talven pakkasissa lämmittämään vai vedetäänkö pirtsakka jenkkisiili. Siunattuja ovat tilannetajuiset kampaajat, jotka ymmärtävät milloin asiakas haluaa vain fiilistellä viimeisimpien akkainlehtien parissa ja milloin taas on soveliasta juoruta - mutta minähän olen jo kehua retostanut kampaajallani ennenkin...
Niin tai näin, niin piristää se joka tapauksessa! :-)
Niin tekee. Lähes mikään ei vedä vertoja pään kunnolliselle hieronnalle.
Viivi-mallinen tukka olis aika rähee, sen päälle ei vaan voi laittaa pipaa. Ja sen pystyyn saattaminen on aika homma.
Mulla on tällä hetkellä just semmonen ylikasvanut Viivi-malli. Ja kun tukka on karkeaa hevosenharjaa, niin se pysyy pystyssä ja kiharassa ja ties miten vaikkei haluaiskaan. Mutta eipä minusta vielä säyseäksi täti-ihmiseksi ainakaan tukan puolesta olisikaan...
Olen kateellinen tuollaisen tukan omistajalle. Minä joudun laittamaan ainakin kolmea eri pystytysainetta, föönaamaan pää alaspäin, tupsuttamaan, vahaamaan ja haromaan tukan pystyyn ja viimeistelemään sen lakalla. Lopputulos on sen näköinen kuin olisin juuri noussut sängystä, kuin ei mitään olisi tehty ja silti käytän sen pystyttämiseen puoli tuntia.
Väärin on se.
Tuo tissiliivikaupassa käyminen on miehelle kyllä hieman tuskaista. En tiedä kokeeko nainen samanlaista orpoa oloa mennessään rautakauppaan ostamaan uutta porakoneen akkua. (ja mitenkähän nuo sitten liittyvät toisiinsa)
Myyjät palvelevat kyllä ystävällisesti, eikä myyjien takia tarvitse nolostua, mutta ne muut asiakkaat... Mummot tuijottavat ja keski-ikäiset naiset katsovat hymyillen ja hartaasti toivovat, että heidänkin miehensä ostaisi heille joskus uudet rintaliivit tai jotain muuta kivaa.
Kyllä jo Biltemassakin kieltämättä hiukan orpo olo on, vaikka onhan siellä naisten vermeitäkin.
Kun asiakkaat rintsariosastolla tuijottavat miestä, johtuu se varmaan suurilta osin kunnioituksesta mykistyneessä kateuden sekaisessa lamaannuksessa ja illalla saa sitten Reino kuulla kunniansa, kun "sä et koskaan tee mitään sellasta". Ja Reino painuu poikain kanssa lähipubiin purkamaan sydäntään, kun akat aina jaksaa jäkättää. Ja avioerohan siihen pukkaa ja kaikki sinun syytä, kun käyt ostamassa rintsikoita hanipuppelille. Mietipä sitä.
En ole ikinä ymmärtänyt miesten arkaa asennetta rintaliivikaupassa. Ikäänkuin ne häpeäisivät jotakin seuraavista asioista:
*että muut asiakkaat ajattelevat miehen olevan pervo, ja ostavan itselleen rintaliivejä ja alushousuja
*että muut asiakkaat ajattelevat miehen olevan pervo, ja katselevan muita asiakkaita, ja hiplaavan liivejä vain huvikseen
*että muut asiakkaat ajattelevat miehen olevan pervo rahastaja joka huijaa vielä pahempia pervoja, kuten Toinen Viulu Tumpussa linkkasi.
Ja mikseivät ne oikeasti vaimoilleen ja tyttöystävilleen hepeneitä ostelevat herrasmiehet koskaan älyä ottaa entisistä liiveistä mittoja ylös, että olisi helpompaa ostaa uudet ilman hankaluutta.
Vai ovatko pesulaput ja kokolaput jotain käsittämätöntä hepreaa kaksihaaraisille?
Rintsikoista tosiaan kannattaisi ottaa koko muistiin, mutta salaa, ettei ylläri mene pilalle. Tai voihan sen mitan ottaa kouraan, näyttää sitä sitten myyjälle, että tämän kokoinen.