Muistatteko, miltä tuntui odottaa postia tai soittoa ihmiseltä, joka käveli sydämenne yli? Muistatteko, miltä tuntui tarkistaa sähköpostiaan muutaman minuutin välein ja tarkistaa, onko puhelin toiminnassa? Miltä tuntui odottaa toisen näkemistä? Ja miten hyvältä tuntui sitten saada se posti tai soitto tai nähdä Hänet, ja miten muu maailma haalistui vesileimaksi. Oli vain sinä ja Hän.

Tottakai sen muistaa. Niin kauan kuin se sama tunne on tuttu silloinkin, kun suhde on jo tutumpi, niin kauan on hyvä. Mikään ei ole helpompaa kuin antaa asioiden olla ja mennä omalla painollaan. Siitä ei ole pitkä matka oloon, jossa sitä tiettyä katsetta ei kaipaa, sitä tiettyä kättä ei halua käteensä, sitä tiettyä ihoa ei halua koskettaa. Usein silloin ei ole enää paljon tehtävissä. Muuta kuin hoitaa ero kaikkia kunnioittaen, mahdollisimman pienin vaurioin.

On suhteita, joiden on syytä antaakin haipua, silloin väärät ihmiset ovat menneet yhteen ja sitä ei ole syytä pitkittää enempää kuin sen ajan, minkä asian sisäistäminen vie. Ja on suhteita, jotka kannattaa ehdottomasti hoitaa, sillä ne ovat niitä suhteita, jotka on tarkoitettu hoidettaviksi, pieniksi ihmeiksi, sielunkumppaneiden lottovoitoiksi. Niitä on helppokin hoitaa, kun vaan muistaa kunnioittaa itseä ja Häntä. Tai Häntä ja itseä. Ja antaa tilaa hengittää. Niillä suhteilla, joita ei ole tarkoitettu hoidettavaksi, on tehtävänsä niilläkin; ne on aseteltu opinpoluksi ja niistä kannattaa se oppi ottaa. Ihminen, joka ei opi historiastaan, on tuomittu epäonnistumaan.

Ehkä olisi nyt aika lopettaa tämä kirjoitus, ennen kuin alan kuulostaa siltä, että aforismini ovat samasta lähteestä pilkityt kuin Keskisen onnenkaupan miljoonaviisaudet. Elämä on tietenkin muuta kuin unennäköä, latteita viisauksia ja nokkelia rinnastuksia. Elämä on pieniä asioita. Kuten vaikka sängyn jakamisen taito; erilliset patjat ja peitot eivät välttämätä tarkoita sitä, etteikö toisen peiton alle voisi kylmiä koipiaan sujauttaa, jos sen tekee toisen hengitystä kuunnellen. Se, kummalla puolella sänkyä nukkuu, ei ole tärkeää, mutta se on, että puoli tuntuu kotoisalta.

Suhteen perhosefekti voi olla tänään tehty olemattoman pieni virheliike, väärä sana tai ilmavirtauksen muutos, joka saattaa olennaisesti vaikuttaa tulevaan säätilan kehitykseen. Hallitun kaaoksen hallitseminen on taitolaji, elämän mittainen koulu, josta ei päästätodistuksia jaeta.

Olen puhunut.