Minun lähiöni
Minun lähiössäni asuu 20 000 tarinaa. Oletan niiden olevan ihan tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä tavallisehkoine iloineen ja murheineen. Koska ne ovat luultavasti juuri sellaisia, tekisin tarinan lähiöstäni vain lievästi totuuteen nojaten ja vaikuttimeni olisivat lähtöisin luultavasti mustavalkoisista elokuvista ja mollivoittoisista sävelistä ja pitkistä hiljaisista katseista. Minä kirjoittaisin, jos kirjoittaisin, epäreilun kuvan lähiöstä vain siksi, että pidän seepian värisistä kuvista, joissa on pitkät hiljaiset varjot.
Minun lähiössäni asuu miehiä, jotka eivät sano naisilleen, että olen piha ilman sadettajaa. Korkeintaan he hyräilevät karheilla äänillään hiljaa mielessään, että myrskyn jälkeen on poutasää. Mutta sitäkin tekevät vain hempeimmät. Ehkä vain se yksi runoilijan näköinen.Minun lähiössäni asuu naisia, jotka eivät mieti, lähtisivätkö Stockmannille. Heitä, jotka eivät mieti, katsoisivatko elokuvan Tahraton mieli. Se yksi käheä-ääninen saattaa heittää tikkaa myrsky-miehen kanssa ja puhua hiljaisella äänellä lähiöpubin tummaksi etsautuneessa lokerossa puolipaneliin nojaten.
Minun lähiössäni on paljon lapsia, joista jotkut eivät puhu lasten äänillä eivätkä aja kirkkaaksi maalatuilla polkupyörillä. Minun lähiössäni jotkut lapset ovat vanhoja jo lapsina.
Minun lähiöstäni ei matkusteta golfaamaan Albufeiraan, kaupunkilomille Eurooppaan eikä viikonlopuksi Lontooseen. Minun lähiöstäni lähdetään päivämatkalle Tallinnaan hakemaan halpaa viinaa.
Tarinallani ei olisi mitään totuuspohjaa, sillä bussit ovat täynnä töihin matkaavia virkanaisia, energisiä lapsia sekä tulevien insinöörien ja tutkijoiden näköisiä opiskelijoita. Leveät kadut peittyvät hyväkuntoisen näköisistä, kalliista autoista, liiketilat on vuokrattu ja yleisilme on virkeä ja aktiivinen. Teknologiakeskus, teollisuusalue ja yliopisto kertovat toisenlaista tarinaa kuin se, minkä minä kirjoittaisin, jos osaisin. Niistä syntyisi dokumenttejä, tositeeveetä, uutisia ja keskusteluohjelmia mutta minä pidän Kaurismäestä ja minun tarinassani olisi totta vain siteeksi.
Ja kaikki tämä vain siksi, että yritin keksiä tarinan ottamaani valokuvaan Tallinnasta.
Jälkipuheet
Voisiko lopun sanoa: "Tallinnasta ottamaani valokuvaan"???
Saksaksi tuo olisi hyvä mutta näin Suomessa tuntuu saksankieliseltä lauseelta mikä sinänsä on mukavaa vaihtelua koska useimmat kirjoittavat suomea englanniksi tyyliin:"ei toimiva" jne.
Huomaan useinkin käyttäväni lauseessa saksalaista sanajärjestystä, liekö kertoo jotain tavasta ajatella asioita latvasta juureen päin. "Valokuva Tallinnasta" -> minun "ottamani valokuvasta Tallinasta" -> tarina ottamastani valokuvasta Tallinnasta" : selkeäs valinta, jolla kerron, että pääpaino kaikessa on kohde, oli se sitten kuva tai ihminen.