Levottomat yöt
Tänään ykköseltä tulee Prismassa ongelmanukkujista ensimmäinen osa, joka käsittelee unissakulkijoita ja -puhujia. Toinen osa myöhemmin käsittelee painajaisia. Minulle nuo kaikki ovat morjestuttuja. Ja lisäksi nukun olemattomia öitä, neljä tuntia katkonaista yötä on jo hyvä saavutus. Onneksi ilmiöt eivät kulje käsikkäin; sitä joko katselee painajaisia ja nukkuu pidempään, juttelee ja nukkuu pidempään tai nukkuu tuskin ollenkaan, mutta pysyy hiljaa paikallaan. Painajaiset eivät ole pahinta; jos saisin valita edes joskus pitkät kunnot unet, niin kyllä siitä parit painajaiset maksaisin. Miksi muuten unien pitää olla niin kryptisen symbolisia, yksinkertaisempaa olisi vain katsella silmäluomien sisäpuolia ja mieluusti kahdeksan tuntia putkeen. Pahinta kuitenkin on se, kun joskus harvoin saa sänkyynsä jonkun, niin tämä sanoo, että kuorsasin unissani. Minä, joka en koskaan nuku. Eikä hienot naiset kuorsaa. Noloa.
Mikähän laki muuten arpoo parit sängyn eri puoliskoille. Jostain olen ollut lukevinani kyselytutkimusten tuloksia, että suurin osa nukkuu niin, että mies on naisen vasemman käden puolella ja siis nainen miehen oikean käden puolella. Vai määräytyykö järjestys siitä, kumman luona ensimmäinen yö vietetään ja talon valtias menee automaattisesti omalle paikalleen ja vieraalle arpautuu jäännöspaikka ja se asetelma sitten tuntuu jatkossakin luontevimmalta. Hyvässä seurassa nukkuminen on joka tapauksessa kuin toistensa akkujen lataamista. Se vaatii tietenkin opettelua ja muutaman tosiasian tunnustamista: niin romanttista kuin yksi yhteinen peitto onkin, on viisaampaa ostaa kaksi. Voi sitten ihan rauhassa varastaa vain oman peittonsa.
Tänä aamuna se sitten tapahtui. Sen tuloa olen jo osannut odottaa. Näihin aikoihin sillä on ollut tapana tulla. Se hetki, kun huomaa, ettei ole mitään päällepantavaa. Kesävaatteet ovat förbi ja muut tuntuvat vanhoilta, sikäli kun niitä nyt yleensä on. Miten ihmeessä sitä vaatetti itsensä ennen kesää.
Jälkipuheet
Jos sänky on kiinni seinässä, se menee seinän puolelle joka pelkää enemmän mörköjä.
Totta, hyvä pointti. Sängyn allahan ne möröt majailee ja jos yrittävät mönkiä kimppuun, on niiden kiivettävä ensin sen reunimmaisen yli.
Mutta jos molemmat puolet sängystä on vapaina, entäpä sitten. Toisaalta, minähän valvon yöt pitkät, saatanhan joutessani niitä hätyytellä.
Mä olen ainakin niiden harvojen tapausten kohdalla joiden kanssa olen samassa sängyssä nukkunut vaihdellut sitä puolta ajoittain ihan sujuvasti, fiiliksen, vuodenajan ja Jupiterin kuiden asennon mukaan. Kätevää. Ei pääse kyllästymään.
Meillä se kumpi nousee aikaisemmin, saa helpomman pääsyn ovelle. Yleensä se olen minä, joka siinä oikealla puolella siis mönkii. Sen lisäksi ikkunan puolella (vasemmalla) nukkujaa voi kiusata veto, olkoon sekin huomion arvoinen pointti.
Vaatteet häviävät kesän aikana, ilmion olemassaolo on todistettu täälläkin päin maailmaa. Housujakin jouduin ostamaan kaksin kappalein, kun niihin edellisiin oli tullut reikiä. Tai ehkä niissä oli reikiä jo keväällä, ja sitä vain ajatteli, että hankin sitten syksyllä uusia. Paidoille on luvassa samanlainen kohtalo.
En minä osaa olla väärällä puolella, mun kädet on muutenkin aina tiellä ja väärällä puolella ne vasta onkin, eikä ne ylötä mihinkään, ei varsinkaan sinne, minne soisi.
Kuka niitä vaatteita käy pihimässä, ei luulisi kenellekään kelpaavan. Tai eihän ne rikkinäiset kelpaakaan, hyviä ovat vieneet. Ainakin luulen niin. Kyllä niitä keväällä enemmän oli. Kengistä nyt puhumattakaan.
Niinno, se nukkuu oven puolella joka ravaa joka yö vessassa. Meillä se on yksi ja sama, puolet taisivat vaihtua muutossa. Jos nukutaan jossain muualla kuin kotona, vaimo valitsee paremman puolen ja minulle jää mitä jää.
Semmosta se on Mikko se avioliitto. Ja sitten tulee lapsia ja koiria ja kissoja, jotka nukkuu siellä myös ja kohta sulle jää olkkarin nojatuoli. Varo vaan.
Nykyisessä sängyssä olen joutunut(tai päässyt, miten vaan) sille puolelle joka on vapaana elikkäs ei kiinni seinässä, ja syy on kuulemma se etten tyrkkisi toista alas. Sänky kun on vain 120 senttiä leveä mutta nukkumataso on 70 sentin korkeudella.
Kylässä on yleensä huomautettu nopeasti jos olen meinannut kellistyä asukin puolelle.
Ei ole seinän ja selän välissä herkkua noin kapeassa sängyssä. Mutta parempi tietty kuin lattialla. Mutta ei se mitään: niin kauan, kun tuntuu hyvältä, mitä pienempi kolo, ei hätää mitään. Ja jos alkaa ahistaa, niin hiukan leveämpi sänky hankintaan ja taas on hyvä.
Jos minulta kysytään, niin kapeassa sängyssä on hyvä tekosyy nukkua lusikassa. Tai no, nukkua ja nukkua...
Jos sänky on seinää vasten, seinän puolella nukkuu se, jolla vähemmän todennäköisesti tulee yöllä asiaa vessaan. Minun sängyssäni mies on vasemman käteni puolella, hänen sängyssään oikean. Outoa :)
Outoa tosiaan, miten siinä enää vasen käsi tietää, mitä oikea tekee. Vai oliko se päinvastoin. Säilyypä tasa-arvo ja harjaantuu molemmat aivon puoliskot ja pysyy suhde vireänä. Ilo on revittävä pienistäkin mahdollisuuksista. Aina tilaisuuden tullen.
Miten paikat määräytyvät sitten kun sängyssä nukkuu kaksi miestä - tai naista?
Hitsi vie.... minua vainoaa tuplapostauksen ongelma.... Tein sen taas. pyydän anteeksi
Minun kapeassa sängyssäni mies nukkuu keskellä, mistä syystä on vain hyvä, että itse nukun seinän puolella.
Ei kait sillä ole mitään väliä, nukkuuko sängyssä miehiä tahi naisia parittain. Toinen antaa toisen valita ja tyytyy siihen, mitä jää. Tai tyytyy ja tyytyy, sopeutuu paremminkin.
(Partajarin tuplan poistin, se on tämä muuvable niin hidas, että hektisempi ihminen ehtii painaa paristi. Pyydän anteeksi.)
Jos joku nukkuu keskellä ja jättää kaverille vaihtoehdoiksi 20 senttiiä kummalta puolen haluaapi, voi joko puhua tilanvaltaajasta tai ihmisestä, joka antaa aina toiselle useita mahdollisuuksia. Sehän on tulkintakysymys.
Niinkuin niin moni muukin asia.