« Aistit avoinna | Pääsivu| Ei ole helppoa »

Isänmaan toivot

Kun pyöräilin tänään töistä kotiin, melkein jo kotinurkilla kallionleikkausta sivutessani ryhdyin juuri ihmettelemään, että mitä mättöä pyörätiellä oikein on, kun ylhäältä mätkähti useita kourallisia multa- ja savikokkareita. Onneksi nämä tanan riiviöt ja tuhannen heittiöt ovat olleet heittelemässä multakokkareita ihmisten niskaan silloin, kun olisi pitänyt olla tunnilla laskemassa aikaa, mikä esineeltä kuluu, kun sen heittää 10 metriä alapuolella liikkuvaan olioon. Siihen menee juuri sen verran, että olio ehtii alta pois.

Kiitos koululaitokselle tylsistä fysiikan tunneista. Niiden ansiosta keleen niljakkeet saivat pitää henkensä.

Jälkipuheet

:-o Pitääkö täällä ny odottaa sydän sykkyrällä aina uutta merkintää kunnei tiedä milloin mitkäkin huligaanit uhkaa meijän Mean terveyttä!

Oi! Ritari!! Ja valkoinen hevoinen ja viitta hulmuten? Ja hevoisella on kai sellainen hieno haarniskatakki? Hienoa on se.

Kelpaako valkonen fiatti? Ja kaipa mää voin pistää kisulakanan viitaksi jos se on miehekästä:)

Ei viitan ja auton niiin väliä, aulis mieli ja ajatus ovat ne, kun heiluttaa syäntä.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa