« Parantavaa ruokaa | Pääsivu| Isänmaan toivot »

Aistit avoinna

Kotona oleminen oli ihmeitä ja jännitystä täynnä. Töihin oli lähdettävä, ei niin hektistä elämää enempää kestänyt. Kaksi päivää henkeä pidätellen seurasin, sammuuko vessan valo lopullisesti ja jos, niin milloin. Kun hetkeksi herkesin siitä kiehtovasta näytelmästä, alkoi jostain kuulua kimeä piippaus: palohälytintä pahasti katsottuani huomasin, ettei se ollut tällä kertaa syyllinen, eikä herätyskellot, eikä rappukäytävän hälyttimetkään. Pakastin perhanahan se keittiössä huusi, että ovi on auki. Kuka lie senkin jättänyt.

Muutaman päivän mieltäni on askarruttanut outo haju kämpässäni, erityisesti aamulla ja illalla. Aluksi se oli tuoksu, ihan kuin joku paistaisi meillä pullaa tai kakkua ja lopuksi grillaisi makkaraa ja paahtaisi leipää karrelle. Eilen ajattelin, että kai tähän taloon sitten on muuttanut joku, joka harrastaa keittiöpuuhastelua. Syyllistä ei mainituissa puuhissa ainakaan meillä näkynyt. Kiersin asuntoa monta kertaa ja nuuskin nurkkia, vaan ei, ei löytynyt lähdettä. Tänä aamuna, kun olin töihin lähdössä, aloin jo huolestua, että voinko jättää asunnon omiin hoteisiinsa, jos tämä vaikka palaa, sillä haju oli jo aika sankka. Ja kuka nyt pullaa paistaisi aamuseitsemältä, tosin tuoksu oli jo enemmänkin viiteen kertaan poltetun paahtoleivän tummanpuhuva haju. Kunnes tajusin: minullahan on parvekkeella se parilagrilli, jonka Ihmenainen MacGyver minussa oli liittänyt töpseliin, johon kytkeytyy virta olohuoneen seinässä olevasta katkaisijasta, joka taas on keittiön lampun katkaisijan vieressä. Minusta oli jäyhä ajatus säädellä parilaa olohuoneen seinästä ja aluksi muistinkin, mikä katkaisija kytkee grillin päälle. Nyttemmin en sitten enää viritystäni huomioinut ja napsautin kaikki kytkimet päälle. Joka kerta, kun ryhdyin aamun lehteen tai ilta-askareisiin, alkoi grilli itsekseen paahtaa omia levyjään ja alun lempeät tuoksut muuttuivat tietenkin jo melko tulikivenkatkuisiksi puolenkin tunnin lehdenluvun jälkeen.

Ehkä minun kannattaisi jättää virittely niille, jotka siitä jotain ymmärtävät.

Jälkipuheet

Nyyh, sähkögrilli jouduttiin antamaan pois. Tuhma yläkerran naapuri lähetti alleviivatun ohjeen, jossa sanotaan, ettei taloyhtiön parvekkeella saa tehdä ruokaa, ei edes sähkögrillillä, vaikka niin ensin luulimme.

Ilmeisesti hän suuttui grilliselyksistä, joista yhden puolisoni sai syttymään tuleen. Tuli selitys sillekin ongelmalle; selyksiä pitäisi ensin keittää, ja sitten vasta viimeistellä grillissä. Mutta se on myöhäistä nyt.

Taidan kuitenkin tehdä imperiumin vastaiskun ja alkaa säännöllisesti vääntämään hellalla ruokaa parilapannulla, sillä saa melkein yhtä sankan savun aikaiseksi, kaipahan siitä riittää muihinkin asuntoihin. Hah.

Onneksi minun naapurini eivät röökin kärhäämiseltään huomaa, että seinän takana palaa pihvi/makkara/rasva/tyhjä grilli. Jos huomauttaisivat, olisin valmis keskustelemaan, kumpi haisee pahemmalle rööki vaiko ruoka.

Ziisus Mea! Tuollainen unohdus voi johtaa palokunnan vierailuun. Onneksi hoksottimesi olivat vainukoiraakin tarkemmmat. Puh-hu.

Naisiin ei voi luottaa, koskaan. Ei ainakaan, jos ne on ihan itse, ilman että kukaan on auttanut, tehneet fiksuja viritelmiään. Nyt jokainen mies katsokoon naapuriaan tarkemmin, ettei siellä vaan asu joku itseään fiksuna pitävä yksinelävä naisihminen. Sitä sietäisi tarkkailla.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa