Voi kuule asuin muutaman vuoden yksikseni. En tosin silloin oppinut vetämään lakanoita, mutta sekin on opeteltu myöhemmin avioelämässä kun toinen on töissä tai koulussa ja itse pyykkää joutessaan kotona.

Lakanoiden vetäminen yksin on tekniikkalaji. Harjoittelemalla sen oppii! Ruokapakkaukset taas tuntuvat olevan joskus kahdellekin hengelle liian suuria. Aina jää tähteitä. Pihvejäkin on pakkauksissa useimmiten 3 tai 4. Jauhelihapakkauksen sisältö riittäisi mainiosti kolmelle tai neljälle. Ongelma ratkeaa helposti kun seuraavana päivänä syödään samaa ruokaa.

Yksinasumisessa on hyvänä puolena se, että olet varmasti tietoinen jokaisen pikkutavaran sijainnista. Parisuhteessa kun toinen kerran sattuu siivoamaan niin kaikki on hukassa...

Lakanoiden vetäminen luonnistuu paremmin pitkältä mieheltä kuin vertikaalirajoitteiselta naiselta, tosin olen kehittämässä tekniikkaa, jossa seison tuolilla ja käytän lattian ja pystykäsien välistä ilmatilaa hyväkseni.

Samaa ruokaa on syöty pahimmillaan viikkokin, mutta koira on hyvä ratkaisu noihin 3-4 hengen annoksiin. On siinäkin huonot puolensa, joista vähäisin ei ole se, että koira elää kovin lyhyen elämän ja luopumisen tuska on aika kouraiseva.

Mitä tulee tuohon tavaroiden sijainnin tietämiseen, niin ei siihen auta yksinasuminen. Päivittäinen ongelma ja kaiken hukka-ajan käyttökohde on jatkuva sen ja tään etsiminen.

Turhaa, aivan turhaa... Sanokaapa miksi lakanoita pitää vetää ja minne? En tavannut vetää lakanoita yksin, kaksin, enkä suurperheellisenä. Ai niin, jotkut kuulemma silittävät alusvaateitaan.

Lakanat tulevat aivan riittävän sileiksi kuivuessaan telineessä. Nehän ovat kuitenkin heti rypyssä kun vuoteeseen lykkää.

Pojat puhuvat totta ja vakuuttavasti. Näinhän se on, että rypistyyhän ne viidessä minuutissa, joskus jopa alle sen ja parhaassa tapauksessa menevät vaihtoon jo heti seuraavana aamuna. Ei niitä tosiaan kannata vedellä mihinkään, ei yksin eikä kaksin.

Senkin ajan voi käyttää paremmin, vaikkapa lakanoiden rypistelyyn.

Hitsi, piti oikein googlettaa, että mitä se lakanoiden vetäminen oikein on. Tuli siinä lukiessa mieleen, että olen minä joskus siellä kankaan toisessa päässä painona ollut, mutta kauan siitä on. Toisaalta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi minun komerooni ei tahdo millään mahtua nuo vuodevaatteet. Selvisi sitten sekin. Netissä roikkumalla oppiikin jotain.

Painona toisessa päässä? Pitäähän siellä käsilläänkin tehdä kaikenlaista käännöstä ja viikkausta ja jopa hyvinkin monimutkaista sellaista riippuen siitä, millaisia vekkejä kukin lakanoihinsa haluaa. Mutta ennen kaikkea sinäpä sen pointin poimit: jotta ne mahtuisi komeroon, on ne vedettävä tai ainakiin siis viikattava. Hienoa tämä äidinkieli.

Joskus nuo pyykit tuppaavat kyllä olemaan kuivumassa telineessä päiväkausia. Siitä sitten napsitaan aamulla päälle kun kiireessä lähdetään. Kun teline on tyhjä, voikin pestä uuden koneellisen kuivumaan. Turhaan niitä kaappiin tai komeroon kantaa :)

Heti kun klikkasin "postiin", tuli mieleeni, että yksinasuvallahan on usein 80-senttinen sänky, joillakin jopa 120. Parisänky taasen on useimmin 160 cm tai jopa 180 cm.

Yksinasuva siis vetää ja viikkaa huomattavasti helpommin sen 80-senttisen sängyn lakanat. 120-senttinenkään ei ole paha, mutta 160 senttisen ylileveä lakana tuottaa jo tuskaa. Apupöydästä on hyötyä, jos kädet eivät riitä.

Ilmeisesti olin lakananvetäjänä ns. "karvalakkimalli", jolta ei odotettu mitään älykkäitä toimintoja. En muista tehneeni muuta kuin pitäneeni kiinni ja tuijottaneeni silmät selällään koko merkillistä operaatiota.

Mutta hittolainen sentään Timo tuota sänkyjuttuasi. Pahus kun minä kerran halvalla sain, ostin 80-senttiseen sänkyyn lakanoita koko loppuelämäksi. Tuolla niitä on huoneistovarastossa aimo pino. En piru vieköön tullut ajatelleeksi, että joskus voisi tarvita isompia. Ei sitä tyttöystävää kai sitten voikaan ottaa.

80-senttisen sängyn viereen voi ostaa tyttöystävää varten toisen samanlaisen, silloin tulee käyttöä myös jo hankituille lakanoille. Tosin varoituksen sanaa sen verran, että kannattaa sitoa vaikka käyttämättömillä kravateilla sängyt jaloistaan yhteen, muuten putooa se vonkaavampi osapuoli sänkyjen väliin. Tietenkin voi ostaa myös 160-senttisen petarin tasoittamaan rotkoa, mutta silloin ei sitten enää ole mitään käyttöä niillä kapeammilla lakanoilla, ellei sitten tyttöystävä ole kasistään kätevä ja ompele niitä yhteen.

120-senttisen sängyn huono puoli on se, että kapea on se kovin tyttöystävänkin mahtua. Toisaalta tyttöystävän kannalta se olisi aika sopiva, kun olisi hyvä syy kiehnätä kainalossa. 120-senttisen viereen ei nykykämpissä edes mahdu toista, ja jos mahtuu, niin sitten on kyllä jo liian monimutkaista lakanahankintaa tiedossa.

Minä en vieläkään osaa nukkua silittämättömissä lakanoissa. Silitetty lakana (ei mankeloitu) tuoksuu jotenkin paremmalta. Ja pojan olen jo pienenä opettanut lakanat kanssani viikkaamaan. (Tänä aamunakin joutui hommiin ennen koulun alkua.)

Mutta kohta lähtee poika maailmalle, joten on keksittävä uusia viikkauskeinoja. Jos omistaa mankelin (meillä taloyhtiössä oma), voi toisen pään taittaa valmiiksi oikein ja laittaa mankelin telojen väliin. Tosi kätsä juttu!

Tuon ruuan suhteen minulle käy isotkin pakkaukset, koska käyn kerran viikossa "oikeasti" kaupassa ja ostan pakastimen täyteen erinäisiä juttuja (leivät, kalat, lihat). Niin säästyy aikaa ja rahaa sekä hermoja, kun ei tarvitse aina kaupan kautta kotiin tulla...

Sinähän varsinainen kodin hengetär ja talouden moniottelija olet. Ja pojasta kasvattanut jokatytön unelman. Totta puhut, että silitetty tuoksuu hyvälle, mutta en kyllä ikipäivänä kuvittelisi ryhtyväni silittämään lakanoita, ihan liian työlästä. Ja niinkuin aiemmin pojat tuolla totesivat, työ ei tekijäänsä juuri kiittele, kun rypistyvät saman tien. T-paitoja olen silittänyt ja siitäkin on pilkattu.

Minullakin on pakastin melkein täynnä, mutta vain siksi, että sinne siirrän ne ylijäämät, jotka ajoissa huomaan en-jaksavani kuluttaa. Siis ennen kuin ne ovat liian vanhoja. Mutta mitään suunnitelmallisuutta en siihenkään ole jaksanut pinnistää.

Ei ihme, että olen yksineläjä, kuka tällaista jaksaisikaann ;)

Ei ruokaa tarvitse heittää pois tai syödä samaa seuraavana päivänä vaikka yksin asuukin sillä keksintö nimeltä pakastin säilyttää pöperön kuin pöperön vaikka ensi viikkoon tahikka seuraavaan kuuhun. Jopa kesähelteellä ovat pakkasesta otetut syötävät lämmittäisen jälkeen kuin juuri valmistettuja.

Aivan! Jos tulee sinne ne säilöneeksi, vaan kun usein ajattelee, että syönpä tuon lopun huomenna, mutta huomenna ei tee enää mieli ja seuraavana päivänä ei muista. No sitten se on jo liian vanhaa pakastettavaksi.

Pesulassa mankeloivat lakanat ihanan sileiksi. Pieni ylellisyys, josta maksan mielelläni.

Äidillä on aina kiiltävän sileiksi mankeloidut lakanat; tiedän, mitä tarkoitat. Se on äärimmäisen ylellistä.

Mitämitä, löytyykö täältä äijiä joille äitikulta ei ole opettanut (luetaan pakottanut) lakanoiden vetämistä. *pudistelee päätään*

En ole kyllä keksinyt miten ne lakanvat saisi sellaisille siisteille taitoksille että kaappi näyttää taideteokselle, vaatisi varmaan sen mankelin tai sitten sen toisen puoliskon sinn toiseen päähän lakanaa.

:)

Se toisen pään puolisko on tarpeen, ellei sitten opeta mankelia kääntelemään ensin kahteen, sitten taas kahteen ja siitä toinen puoli keikauttaen ympäri toisen puolen päälle, jonka jälkeen pudotetaan toiseen käteen ja vekistellään ja sitten rullataan. Ja kaappiin. Enää ei voi sievistellä, kun tyynyliinoissa ei ole nauhoja. Siitä sitten vasta syntyisi taideteos.

Eipä ole äitikulta tällaisista asioista puhunut koskaan mitään, eli kyllä meitä äijiä löytyy. Itse asiassa aloin vasta ihan jokin aika sitten ihmetellä, miten ne äitin pesemät lakanat olivatkin niin sileitä, verrattuna itsepestyihin. Se mankelihan se salaisuus tietenkin on, siellä pyykkihuoneen nurkassa. Lapsena kun ei saanut mennä sen lähellekään, koko kapistus jäi vähän arvoitukseksi. Muistan kyllä sitä joskus salaa kokeilleeni, mutta taisi kuitenkin olla vähän epäkiinnostava vempele.

Löytyy siis jostain mies, jota ei kiinnosta vempele? Härveli? Vempain? Hilavitkutin? Härpäke?

Löytyy, ja vieläpä teekkari-sellainen. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että mankeli ei varsinaisesti ole koneena sieltä kiehtovimmasta päästä muutenkaan.

Sitäpaitsi mankelointi-innostus söisi pahasti miehen maskuliinista imagoa.

Mankeli suhtautuu koneeseen kuin:
1) Pikkuauto linja-autoon
x) Printteri lyijykynään
2) Mies naiseen

Oikea vastaus on 2: toimii selkeästi, ei liikaa liikkuvia osia, pitää hyvin pientä ääntä ja luonteva olotila on pitkin pituuttaan.

Hmmm... Mielenkiintoista, että rinnastat mankelin mieheen, siis pidät sitä vekottimena maskuliinisena. Ehkä miesten mankelointivastaisuus johtuukin sitten latentista homofobiasta. Yhteisön paineen takia ei voida olla kiinnostuneita kuin feminiinisiä ominaisuuksia ilmentävistä laitteista.

Kuten kotiteatterereista, laajakuvatelkkareista tai digibokseista?

Juu-u. Kotiteatteri kaipaa aina uusia ja uusia lisävarusteita, laajakuvatelkkarit vain levenevät levenemistään ja digiboksit tulevat kalliiksi, mutta ovat viihdyttäviä. Tätäkö ehkä tarkoitit, kun nimesit nuo laitteet feminiinisiksi?

(OK, olin kohtuuttoman ilkeä, mutta ehkä saan sen kerran anteeksi, kun en millään keksinyt kiltimpiä sutkautuksia. Enhän toki tunne oikein ketään naista. Ei tämä ilkeily tapoihini kuulu.)

Lisäksi nuo laitteet ovat kovin monimutkaisia käyttää, manuaalit on aina hukassa ja miissä on paljon ledejä ja säätimiä ja ne on aika kauniitakin. Kertakaikkiaan naisellisia.

Eikös autokin ole silloin feminiininen. Paljon liikkuvia osia, kaunis katsella ja sitä täytyy pitää hyvänä, että se toimisi kolistelematta ja narisematta. Jos et kohtele sitä hyvin, se ei vie perille, vaan jättää tien poskeen.

Mummolassa taisi olla mankeli. Siihen ei saanut koskea, ettei vain sormet jää telojen väliin.

Eikös kaikki nykyajan vekottimet ala olla vähän samanlaisia: tunkevat penteleet naiset joka paikkaan. Kunnon äijiä on aina vain vaikeampi löytää.

Nintendo GameCube on melko miehinen. Siinä se vain istua nököttää telkkarin läheisyydessä, eikä tee mitään. Se vain on siinä ja kerää pölyä. Kalja sille ei kuitenkaan maistu. Lieköhän enää terve?

Milloin siinä viimeksi on havaittu toimintaa? Kuulostaa kyllä ihan terveeltä mieheltä, mutta jos kaljakaan ei maistu, ja jos ei innostu edes Heli Koivulan hypyistä, niin pakkohan siinä on olla vika. Jonkun naisihmisen pitäisi sitä vähän rapsuttaa kokeeksi. Josko se siitä toipuisi.

Miehinen puoligourmet-ratkaisu ruuanlaittoon ja -säilöntään on tehdä aterian osia (esim. jauhelihpihvejä) suuri erä kerralla, pakata sopiviksi kerta-annoksiksi ja ottaa käyttöön tarpeen mukaan.

Noinkin minäkin joskus ajattelin ja tein hirveän määrän pullataikinaa, joka paisui ja paisui täyttäen pian kaikki omistamani kulhot ja kipot. Ja sitten niitä pikkupullia riitti todella kauan. Pakastimeeni ei sitten muuta mahtunutkaan pitkkin aikoihin.

Tommi pukkasi muuten juuri menopaussin Movable-elämän tuhannennen kommentin (olipa vaikea sana). Sädetikkuja nyt ainakin siitä.

Hei, oikeesti! En tiedä kuinka aikansa voisi turhempaan hukata kuin lakanoiden vetämiseen puhumattakaan silittämisestä! Voi luoja! Lakanat ovat ainakin minulla täysin sileitä, kun kunnolla oion ne narulle kuivumaan laittaessani. Lakanoiden kuivuttua ne taitellaan aina pitkät sivut kaksinkerroin, niin että lopulta on tuloksena sievä pikku paketti. Huom! Ei tarvita miestä, ei apuvälineitä, eikä edes pitkiä käsiä. Mullakin on pituutta vain vajaat 160 cm ja hyvin olen lakanoiden kanssa aina pärjännyt. :)