« Yksin kaksin kauniimpaa | Pääsivu| Parisuhdetesti »

Stailisti feikaten

Olen töissä vastoin tahtoani joutunut jonkin aikaa kulkemaan hiukan liian suurissa saappaissa ja kuluttamaan lyijytäytekynän sisusta keskimääräistä enemmän kokousmuistiinpanojen tekemiseen, koska yritän kirjoittaa kaiken muistiin, syystä että saappaat ovat minulle tosiaan hiukan liian isot. Eilen sitten taas keskittyneenä ja nyökytellen kirjoitin muistiin kynä savuten tehtäviä, deadline-päivämääriä, selvitettäviä asioita ja kaiken mahdollisen, mitä irti sain. Ihan kaiken aikaa en edes ymmärtänyt, mistä puhutaan ja mitä pitäisi tehdä, mutta ajattelin ajatella sitten myöhemmin. Keskityin vain olemaan viisaan ja tarkkaavaisen näköinen. Kokouksen päätyttyä juttelin hetken vanhemman ja kokeneemman, ihkaoikean isokenkäisen kanssa ja hän kohteliaasti kysyi, että kuinka on työ sujunut. Sanoin, että kyllähän tämä, vaikka onhan tämä aika erilaista kuin mihin olen tottunut. Johon hän varovasti minuun katsoen sanoi: "Et taida tästä paljon mitään ymmärtää?" Ja minä kun oikeasti luulin feikanneeni aika taitavasti.

Stailaus on Aamulehden [19.08.04] mukaan kaikkien puheenaihe ja juurikin siksi, että työelämän paineet ovat niin kovat. Mitä tekemistä Paula Koivuniemen valkoisella nahka-asulla, wanhan rosan värisillä nahkasaappailla tai Satu Silvon mustalla nahkarotsilla [kolmella vetoketjutaskulla] ja kaulan runsailla metalliketjuilla on työelämän ja ennen kaikkea edellisen tarinan kanssa? Aasinsilta, rakas lukijani, aasinsilta! Elikkäs suuret saappaat wanhan rosan värisinä olisivat huomattavasti piristäneet oloani ja lisänneet uskottavuuttani? Jos minulla olisi ollut runsaasti metalliketjuja, kaksi upeaa sormusta ja mieluusti vielä valkoinen turkiskaulus, olisin vakuuttanut kokouksessa paremmin?

Tarinan pointti? Yrittänyttä ei laiteta? Suuret saappaat ovat työelämässä tätä päivää wanhan rosan värisinä? Työssä pärjää, jos osaa feikata; jos ei osaa, on käytettävä stylistiä? [Miksi muuteen stylisti stailaa, miksei stailisti, tai stylaa? Missä on kielen vartijat silloin, kun niitä eniten kaivattaisiin?] Aasinsiltoja on ihan pakko joskus vääntää väkisin.

Jälkipuheet

Itse yritin liian suuriin saappaisiin, mutta taisin kompastua...Seuraavaksi yritän hiukan pienempiin, mitä nyt isoilta jaloiltani kykenen. Mutta kapeat korkokengät ahdistaa.

Hei, kommentti, kommentti!!!

KIITOS!!! Olin jo vaipumaisillani synkkyyteen ja mietin käsi päässä, että onko tässä nyt ryhdyttävä vanhoilla päivillä vielä harjoittelemaan sitä paljon kysyttyä sosialistipronoa, vai mitä se nyt on. En ryhtynyt, kun en tiedä, miten sitä harjoitellaan.

Vaihdan ihan kohtapikaa saappaat pienempiin. Ja korot tietty pitää olla aina, tulee muuten niska kipeäksi kurkotellessa isoisempiaan.

Tosikko täällä sanoo, että kyllä se ihkaoikea isokenkäinen olisi voinut sitä nahkarotsia (kolmella vetoketjutaskula) pitää vielä vähemmän uskottavana...

Ne oikeat isokenkäiset... ja _erityisesti_ emeritus sellaiset vaan ihan oikeasti tykkäävät ajatlla, että joku tyttö ei nyt ehkä ihan ymmärtänyt kaikkea.

Kaikkienhan meidän on pönkitetävä egoamme jollain tavalla.

Pääsääntöisesti kuitenkin hyvinkin ymmärtäväistä sakkia löytyy joka portaalta, onneksi, mutta onhan niitä muitakin. Tosin joskus itsekin suhtautuu turhan herkästi jokaiseen pisteeseen ja taukoon. Joskushan ne ovat pelkästään piste ja tauko.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa