Poikamaista liikettä
Ennen eilistä kaunisliikkeistä satasen finaalia soitettiin sirtakia, joka saa kaikki Kreikan kävijät nostalgioimaan. Olen aina luullut, että se on perinteistä kreikkalaista tanssia, mutta eipä olekaan, vaan vasta vuodesta 1964, jolloin se sävellettiin vartavasiten elokuvaan Alexis Zorbas aka Zorba the Greek, ja siksi tanssi tunnetaan myös nimellä Zorbas. Sirtaki on muunnos hasapikosta, joka tarkoittaa "Teurastajan tanssia". Tyypillistä tanssille on sen kiihtyminen ja yleisöllä olikin tekemistä yrittäessään pysyä taputuksissaan tahdissa.
Liikkuvaista laatua on myös uusi poikaystäväni, joka tuli taloon viikonloppuna sulostuttamaan yksinäistä eloani. Poika tuli hiukan nuupallaan, mutta saatuaan juotavaa toipui silmissä ja nyt on jo asettunut taloon. Tuossa se nyt jurottaa tuolin kulmalla ja ojentelee käsiään. Juotavaa en sille kuitenkaan enää anna vähään aikaan, kun ei se ole siihen tottunut, ties vaikka tottumattomuuttaan siitä nuupahtaisi. Paras tapa hankkia ikuisia ystäviä on saada niitä joltain samanhenkiseltä ihmiseltä, joka on jo ehtinyt koulia kaverin karuihinkin olosuhteisiin ja totuttanut sen olemaan yksin pidempiäkin aikoja. Tämäkin poika tuli karuista oloista. Jos se on vuosia kestänyt joskus huolimattomassakin hoidossa, on sillä potentiaalia jaksaa myös minun kanssani. Kaveri seisoo nyt jalat syvällä mullassa ja hoidan sitä hellyydellä ja rakkaudella, toivottavasti se kestää paapomisen, rankempiin olosuhteisiin kun on tottunut. Tämä kaveri on kuuluisa paitsi kestävyydestään, myös holtittomuudestaan: se heittelee siemeniään usein ja halukkaasti minne sattuu ja on siksi saanutkin lempinimen tuhmapoika. Sitä kutsutaan myös nimillä: ampujakasvi, isännän harha-askel, siemensyöksy, vaeltava juutalainen [sillä on nimittäin serkkuja Israelissa pilvin pimein]. Suvultaan tämä veijari on tyräkki. Ei kaveri tiedäkään, kuinka makoinen elämä sitä luonani odottaa, sillä tapanani on kaadella olutpullojen jämät, joskus reilutkin, kukille.
Eilen kello 20.37 Toinen Tommi lähetti menopaussin puolivuotisen Movable-osoitteen tuhannennen kommentin [vanhat Haloscan-keskustelut ovat häipyneet savuna eettteriin] osallistumalla keskusteluun yksineläjän arkimurheista. Kiitos kaikille, on kiva saada palautetta, kiva vastata. Keskustelut rönsyilkööt.
Jälkipuheet
Taidat olla kompuksessa puolisoni kanssa, teillä on ruma ;-) kasvimaku. Meille ilmestyi hirvisaniainen viikonloppuna ja sitä ennen kauhea piikkikaktus. En aio osallistua niiden hoitoon, minun silmääni viehättävät enemmän lohikäärmepuut, kultaköynnökset, jukat ja muut kivat ja mukavat; ei pistävät, syöksevät tai tuhraavat kasvit.
Mutta tuota kaljakuuria taidan kokeilla joihinkin jotka yrittävät lipsua ruodusta, siitäpähän saavat. Etenkin kun sillä paremmalla puolis(k)olla aina tuntuu jäävän muutama kulaus pullonpohjalle.
Minun silmääni viehättävät kaikki kasvit. Sekin ruma kaktuksen rotisko, joka venyttää ikkunalaudalla jo metristä päätään, vaikka on katkennut kahdesti. Se on ihan vinokin, mikä saattaa johtua kaljakuurista. Ei kestä raukka moista rötväilyä.
Kas meilläkin on tuollainen siemenlinko. On tainnut juoda muutamat pullonpohjat, kun tarvitsee tukikepin pysyäkseen pystyssä.
Jos se on jo vanhuuttaan kepin tarpeessa? Saiskohan sen vartta millään lihotettua, että jaksaisi seistä suorassa. Kuulemma kesäisin vain ampuu paukkujaan, talvet ilmeisesti vain hörpöttelee.
Tuon kasvin varsi on n. 30 cm pitkä ja keskeltä hieman ohuempi. Luonnollisesti koko runko sitten taipuu juuri siitä ohuesta kohdasta ja tarvitsee tukikepin, ettei napsahtaisi poikki. Lehtiä on vain ihan latvassa vajaat parikymmentä kappaletta. Ikää tuolla lienee 4-5 vuotta.
Keskellä oleva ohut kohta lie peruja joltain holtittomalta ajalta, jolloin pojalle ei ole muistettu tai ehditty antaa vettä ja ravinteita ja pääsi kuihtumaan. Jaksaa muistuttaa kaltoinkohtelusta aina vaan. Pitkävihainen tuntuu olevan
Ehkä se oli se muutto 1,5 vuotta sitten kun pakkasta oli mukavat 30 astetta.
Sepä se. Ja ohut kohta jää ikuisesti varteensa. Minunkin muuten paksu ja retevä kaktus on keskeltä hoikka ja hutera: pelastin sen työkaverin lähdettyä äitiyslomalle hänen huoneestaan, kun se oli ollut jo puoli vuotta lukkojen takana ilman vettä. Hyvin toipui, mutta uuma on säilynyt ohuena.